sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Must' on tulluuuu pyöräilyhullu

Pakko tunnustaa, etten malttanut odottaa uuden pyörän hankkimista ensi vuoteen. Varastossa uutta lenkkiä odottelee Tunturin rx300, josta olen tietenkin lukenut miljoona negatiivista kommenttia, mutta toisaalta en löytänyt yhtään budjettiini sopivaa pyörää, josta "asiantuntijafoorumeilla" olisi sanottu mitään positiivista. Oma ensivaikutelmani pyörästä on pelkästään positiivinen, tykkään ajoasennosta ja lapsen istuimenkin kanssa pyörällä pääsee mukavasti. Aika iso ero entiseen 3-vaihteiseen!

Nyt on siis pyöräilty ihan urakalla. Yleensä ollaan käyty ystävän kanssa iltalenkeillä ilman lapsia, mutta nyt viikonloppuna ollaan pyöräilty perheen kesken, ostettiin miehenkin pyörään istuin, joten molemmat muksut kulkevat mukana. Ja tykkäävät hurjasti! Eilen poljettiin yhteensä melkein 50 km, oli ihanaa!

En tiedä, miten hyvin pyöräilemällä saa muokattua kroppaa ja parannettua kuntoa, mutta kyllä se todistettavasti ainakin reisiin ottaa. Fit-lehdessä  6/2012 kirjoitettiin pyöräilyn kiristävän korsettia (huom. ajoasento), polttavan kaloreita (n. 400-800kcal/h vauhdista riippuen!!), pyöristävän peppua (jee, tätä odotellessa) ja olevan hyvää staattista ja ylläpitävää treeniä yläkropalle. Selluliitinkin pitäisi kadota ("Pyöräily on yksi harvoista lajeista, joiden on todettu vähentävän reisien appelsiini-ihoa.") ja terveyden kohentua (vähentynyt riski sydän- ja verisuonisairauksiin ja diabetekseen sekä vastustuskyvyn parantuminen, kolesterolin alentuminen ja painonhallinta). Tietysti edellämainitut edut ovat saavutettavissa muillakin lajeilla, mutta ei pyöräily tuon jutun perusteella mitään turhaa hommaa ole! :)

Erittäin iso plussa tulee myös siitä, että pyöräillessä ei kipeydy kuin lihakset, ellei satu kolaroimaan tai kaatumaan. Mua ottaa niin päähän nivelkivut, mitä juostessa tulee, että alkaa mennä nautinto koko touhusta. En ole varmaan kuukauteen uskaltautunut lenkkipoluille, kun jo etukäteen harmittaa. Aion kyllä voittaa pelkoni ja mennä, ihan pian, mutta nyt aion ottaa kaiken irti tästä pyöräilyinnostuksesta. Sama kai se, miten liikkuu, kunhan vain liikkuu? :)

Seuraavana urheiluvälinehankintalistalla on lukkopolkimet ja kengät. Ja uusia treenivaatteita pitäisi saada myös.

kuva


Onko siellä muita pyöräilyyn hurahtaneita? Oletteko huomanneet vaikutuksia kropassa tai mielessä? :)





perjantai 27. heinäkuuta 2012

Back in business

Heippa! Oltiin viikon verran lomailemassa toisella puolella Suomea, ja ruokavalio oli erittäin epäterveellinen ja liikunta minimissä. Ihanaa oli, ehkä vuoden päästä taas uusiksi. :D

Mutta nyt siis ollaan taas kotona. Pyörälenkeillä olen käynyt parina iltana, nyt jos saisi muunkin liikunnan suhteen ryhdistäydyttyä. Eilen kävin poimimassa 10 kg mansikoita, lasketaanko se liikunnaksi? ;)

Palailen pidemmän postauksen muodossa paremmalla ajalla, ajattelin vain tulla ilmoittamaan, etten ole kadonnut pysyvästi herkkumaahan, jos joku sitä epäili. :)

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Panostusta liikuntaan

Mulla on jäänyt viime aikoina liikunta melkein kokonaan pois, ei muka ole ollut energiaa ja muutenkin sohva on houkutellut lenkkipolkuja enemmän. Nyt päätin ihan henkisen hyvinvointini vuoksi kääntää kelkkani ja alkaa taas panostaa siihenkin puoleen. Lisäsin jopa sivupalkkiin kohdan, mihin kirjoitan ylös liikutut kilometrit, jospa se kannustaisi.

Uusimman Suurimman pudottajan ensimmäisessä jaksossa kilpailijoiden piti polkea maraton kuntopyörillä. Mieleeni tuli, jaksaisinko itse vetää samanlaisen matkan crosstrainerilla. Yleensähän treenailen tunnin kerrallaan. Eilen aamulla mies lähti lasten kanssa ulos, ja minä päätin kokeilla. Suurinta pudottajaa oli kaksi jaksoa katsomatta, joten ne tietokoneen näytölle pyörimään ja crossarille. Kaksi tuntia myöhemmin...

42,2 km, voittajafiilis!

Laskurit alkavat alusta 999 kcal:n ja 99 minuutin jälkeen, joten "todellinen" (=optimistinen) kcal-kulutus oli 1258 kcal ja aika 2 tuntia 36 sekuntia. Ihan hyvä treeni, voin sanoa! :D Pohkeet ovat vähän kipeinä nyt, mutta muuten ei mitään ongelmia. Tuota juuri rakastan crosstrainerissa, voi vetää niin pitkän treenin kuin kunto kestää, ei tarvitse lopettaa esim. polvikipujen takia. Ja kun katsoo samalla Suurinta pudottajaa, voi kuvitella Jillianin huutavan myös itselleen. :D

Illalla käytiin vielä ystävän kanssa pyörälenkillä, poljettiin 28 km. Pyöräily onkin mun uusi rakkauteni, voittaa tällä hetkellä jopa juoksun. Johtuu ehkä siitä, että juoksulenkit ovat vielä aika tahmeita. Olen surffaillut netissä ja haaveillut kunnollisesta pyörästä, ehkä ensi kesänä sellaiseen olisi rahaa?

Lapset heräsivät tänään klo 5.40, tietysti juuri tänään, kun oli mun vuoroni herätä heidän kanssaan. Yllättävän pirteä olen kuitenkin! :) Huomenna mulla olisikin aika ripsihuoltoon, ajattelin, että se olisi viimeinen kerta, mutta saa nähdä, raaskinko sittenkään näistä luopua. Tällä hetkellä ripset näyttävät törkeiltä, koloja siellä täällä ja sojattavat minne sattuu, mutta ei mulla ole mahdollisuuksia käydä parin viikon välein huolloissa. Huomenna on uusi laittaja, joten saa nähdä, kuinka kauan ripset pysyvät hyvänä. Toiveet ovat ainakin korkealla!

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Katkos sokerilakkoon ja uusi viikko

Eilen tuli poikkeus sokeriherkuttomuuteen, kun oltiin rippijuhlissa, enkä keksinyt yhtään hyvää syytä olla syömättä mansikkakakkua. :P Myöhemmin maistelin miehen minttukrokanttilevystä muutaman palasen (ko suklaa on joskus ollut mun ehdoton lemppari, josta myös nimimerkkini on johdettu...), mutta yllätyksekseni en kokenut mitään "aah, miten ihanaa, pakko saada lisää"-tunnetta. Ei tehnyt mieli syödä enempää, pärjään mainiosti ilmankin.

En tiedä, johtuuko syömisistä, tästä kuumuudesta vai kuun asennosta, mutta paino on taas noususuhdanteinen, aamulla 54,8 kg. Tuo ei herätä mitään sen kummempia tunteita, koska peilistä katsoo ihan kivan näköinen typykkä, painosta viis. ;D Tietysti jalkojen ja sormien turvotuksen voisin antaa poiskin.

Kokeilunhaluinen ihminen kun olen, ajattelin olla tämän viikon syömättä leipää ja katsoa, miten se vaikuttaa painoon ja turvotukseen. Leipää on nimittäin mennyt viime aikoina hurjia määriä! Puuroa en ole syönyt taas hetkeen, mutta nyt voisin ottaa tavaksi syödä sitä aamulla lasten kanssa.

Värjäilin eilen hiuksia (vaikka luulinkin aiemmin, ettei enää tarvitse, mutta alkoi läpi puskeva punapigmentti ärsyttää niin paljon että oli pakko laittaa myrkyt päähän), värjäsin pituudet juurikasvun värisiksi ja nyt on aika kivan tuhkaiset tummanvaaleat/vaaleanruskeat hiukset. Näihin kun saisi vielä muutaman "aurinkoraidan" niin olisi tosi jees! Raitojahan tässä alla onkin, ja voi olla, että ne parissa pesussa tulevat esiin, kun väri vähän haalistuu. Tukka hyvin, kaikki hyvin! :) Kivaa alkavaa viikkoa muillekin!

P.S. Katselin Suurimman pudottajan loppuun, vautsi mitä muutoksia siellä taas oli! Rebecca varsinkin ja tietty Danny (onneksi voitti, mulla meni jotenkin maku siitä toisesta miehestä kun se jossain haasteessa kieroili ja voitti sen takia, ja sitten alkoi aukoa Rebecalle pudotuksessa, ettei luota tähän. Jotenkin vastenmielisen oloinen äijä). Tracey oli laihtunut ehkä vähän liikaa, tai ainakin kasvot näyttivät jotenkin "riutuneilta". Mutta joka tapauksessa suuri hatunnosto jokaiselle, ihan mieletöntä! Onneksi tästä tulee uusi kausi putkeen, on jotain muutakin katsottavaa Koston lisäksi. Tosin varmaan nytkin käy niin, että katselen jaksot jälkikäteen digiboxilta, kun en koskaan ole tv:n ääressä oikeaan aikaan.


keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Tunnelmia

Jee, yksi kokonainen viikko sokeriherkutonta elämää takana! Nyt ollaan siinä pisteessä, ettei satunnaisia jäätelöhimotuksia lukuunottamatta edes tee mieli makeita herkkuja. Rahka mangososeella (Bonne) ja vesimeloni toimittavat onnistuneesti karkin ja jäätelön virkaa. Viikonloppuna olisi yhdet rippijuhlat tiedossa, en oikein tiedä, miten siellä pitäisi toimia. Toisaalta en jaksaisi alkaa selittelemään kellekään, miksi kakku tai muut herkut eivät kelpaa, mutta toisaalta huolestuttaa, alkaako kakkupalan jälkeen sama vieroitusoirerumba alusta. Mutta elämässä on asiat aika hyvin, jos tällaisia tarvitsee murehtia. ;)

Sunnuntaina lähdin pitkästä aikaa juoksulenkille. Reitti oli helppo, tasaista maata ja hiekkatietä. Mikään muu ei sitten ollutkaan helppoa. Juoksuhousut olivat pyykkikopassa, joten jouduin lähtemään puuvillaisissa legginseissä (sellaisissa mustissa, aika paksuissa) ja puuvillatopissa. Mahdoin olla näky! :D Taskuja ei ollut, joten puhelin (=musiikki) jäi kotiin. Polvituen sain väkisellä tungettua legginsien alle, mutta ei se oikein kunnolla siellä paikallaan pysynyt. Lenkki oli tuskaa, alusta loppuun. Epämukavat vaatteet, pikkuisia ötököitä lensi koko ajan silmiin, nenään ja suuhun, jalat tuntuivat puupökkelöiltä jotka vain tömisivät maahan kuin norsulla, ihan kamalaa. Pakotin itseni hölkkäilemään tunnin verran (8km), välillä kävellen. Harmitti kamalasti, ajattelin, etten hetkeen mene uudestaan. Melkein itketti miettiessäni kalliita juoksukenkiäni. Ja oli ikävä sitä aikaa, kun juoksusta nautti ja juostessa mieli tyhjeni kaikesta turhasta. Ja se olo lenkin jälkeen! Nyt tuntui vain kurjalta.

Eilen sitten jostain syystä päätin lähteä kiduttamaan itseäni uudestaan. Juoksuhousut ja -toppi olivat pestyt, joten sain ne päälleni. Lisävarusteeksi otin Akulta saamani juomapullovyön, otin vain juomapullon pussin pois. Ihan loistava paikka puhelimelle, jota en juoksuhousujen pieneen taskuun saisi koskaan mahtumaan. Niin ja aurinkolasit laitoin päähän, eipä lentänyt öttiäisiä silmiin! Jatkossa aion siis käyttää laseja juoksulenkeillä, paistoi aurinko tai ei. ;) Menin nyt eri reitin vaihtelevassa maastossa ja kylläpä oli eri meininki kuin aikaisemmalla lenkillä! 10 km meni helposti, kävelin pahimmat ylämäet, mutta muuten hölkkäilin rauhallista vauhtia koko matkan. Aikaa en ottanut, kun puhelimen virta riitti joko musiikkiin tai sportstrackeriin, ja valitsin ensimmäisen. Tästä opimme siis, että vaatteilla ja musiikilla on ainakin minun tapauksessani erittäin iso merkitys. Ainoa miinus on ihan törkeän kipeä varvas oikeassa jalassa. Mulla juoksu käy noihin isovarpaan vieressä oleviin varpaisiin tosi paljon, on aina käynyt, mutta nyt tämä oikean jalan varvas (tai kynnen alunen) on kipeämpi kuin koskaan. Onneksi tänään on lepopäivä, lapset lähtivät mummolaan päiväksi, ja saan tehdä omia juttuja koko päivän. Voisin tietty mennä vaikka kävelylenkille tai crossailla, mutta taida tyytyä venyttelyihin ja Suurin pudottaja-maratoniin. Muutama jakso on nimittäin katsomatta (ja sen takia mun pitää lukea Pinkin Pingun blogia tosi varovaisesti, ettei mitään paljastu etukäteen :D Varsinkin tuo uusin otsikko on sellainen, että tekisi mieli käydä lukemassa, kun olen jo useamman jakson aikana ajatellut, että onko Amandalla ja Bobilla jotain sutinaa ja onko Bobilla vaimo ja voisko ne edes alkaa suhteeseen kilpailijan kanssa, ei varmaan telkkarissa mutta ehkä kuvausten jälkeen ja ja ja... En ole voinut googlettaakaan, kun samalla paljastuisi varmasti voittaja. Enkä voi lukea Pingun postaustakaan vielä. :D).

Mutta joo, nyt vähän lisää aamukahvia, kun ei tarvitse miettiä nuorimmaisen mahdollista kofeiiniyliannostusta rintamaidon välityksellä.