Oivalluksia

Vähän on tyhmä olo nyt. :D Mietin tuossa tätä laihdutushistoriaani ja tajusin toteuttavani aina samaa taktiikkaa: syön tosi terveellisesti (ja mahd. vähän) ja liikun, jossain vaiheessa tulee joku murhe, harmi, mielipaha, kyllästyminen, mieliteko tms., lopetan liikkumisen, mätän herkkuja jne. Joko siis "laihdutan" tai mässäilen. Täysin idioottimaista touhua! Voidakseni hyvin mun pitäisi sisäistää jonkinlainen perusterveellinen elämäntapa, jota voisin noudattaa loppuelämäni. Kun syön välillä jotain epäterveellistä, sitä ei pitäisi nähdä repsahduksena (=syy heittää koko syöminen totaalisen läskiksi, kun kerran meni jo pilalle).

Mulle ei siis sovi mitkään tiukat dieetit, karppaus tai sokerilakko, vaan mun pitäisi oppia syömään kaikkea kohtuudella. Miten kestikin näin kauan tajuta se?!

Kovin vähäkaloriset dieetit sitä paitsi syövät lihakset. Esim. Kutri on täällä kirjoittanut hyvin aiheesta (kannattaa lukea koko juttu):

Eli alle 1000 kcalin dieetillä laihduttavat jo siinä vaiheessa puoliksi lihasta ja enää puoliksi rasvaa kun rasvaa oli vielä 20 kg,  kun taas yli 1000 kcalia syövällä ryhmällä näin tapahtui vasta, kun rasvaa oli enää 10 kg (= mulla rasvaprosentti olisi silloin enää jotain 15-20 % eli mussa ei olisi enää ylimääräistä rasvaa).

Jos laihdut alkuvaiheen jälkeen keskimäärin enemmän kuin 0,5-1 kg viikossa tai olet jo normaalipainorajojen sisällä ja laihdut keskimäärin yli 0,25-0,5 kg viikossa, tuhoat rasvan lisäksi myös merkittävässä määrin lihasta — eli olet hyvää vauhtia matkalla ns. laihaksi läskiksi. Ratkaisu: vähennä kalorivajetta eli syö enemmän, varsinkin proteiinia (rahka, raejuusto, liha, kala, kana, kananmuna, soija jne.) ja aloita painoharjoittelu eli punttitreeni (huomaa, että sitä voi tehdä myös kotona, aluksi omalla painolla ja myöhemmin esim. käsipainojen avulla).

Mähän olen tehnyt just niin, että välillä "tsempannut", pitänyt karkkilakkoja ja syönyt tosi terveellisesti mahdollisimman vähän kaloreita, että paino tippuisi nopeasti, ja sitten repsahtanut ja jatkanut X aikaa syömällä pelkkiä hiilareita ja herkkuja. Eipä tarvitse ihmetellä, miksi olemukseni on normaalista painoindeksistä huolimatta näin rasvainen! :/

En ole tänä viikonloppuna syönyt ollenkaan ns. perinteisiä herkkuja. En ole niitä itseltäni kieltänytkään, mutta korvaan esim. jäätelön paljon mieluummin tuolla edellisessä postauksessa mainitsemallani rasvaisemmalla, mutta sokerittomalla herkkurahkalla ja marjoilla. Pienistä valinnoistahan terveellisessä elämäntavassa on kyse, ei mistään kuurista, jonka voi sitten tavoitteen saavutettuaan lopettaa!

Ja vaa'alla käyn vain kerran viikossa. Tai kahdessa. Kuten sanottu, en tahdo enää tiputtaa painoa nopeasti, sillä en halua menettää yhtään enempää lihaksia, kuin pakko.

Toivottavasti tästä ei nyt saanut sellaista käsitystä, että aion jatkaa syöden mitä mieli tekee. Tarkoitus on edelleen tiputtaa painoa useampi kilo ja mahtua vanhoihin farkkuihin, mutta maltillisella vauhdilla. En kiusaa itseäni enää tiukoilla "en saa syödä yhtään suklaapalasta tai olen totaalisen epäonnistunut ihminen"- dieeteillä, koska minun tapauksessani ne johtavat vain repsahduksiin ja itseinhoon. En ole laihdutuskuurilla, pyrin kuuntelemaan kehoani ja antamaan sille, mitä se tarvitsee: terveellistä ja ravitsevaa ruokaa. Sillä pääsee taatusti jo pitkälle! Esimerkiksi viime viikolla kaupan karkkihyllyllä mietin, mitä tekisi mieli. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin 74%:seen suklaaseen, ja hyvä valinta olikin, sekä kropalle että mielelle. Kun vaan aina jaksaisi miettiä ja kuunnella itseään hetken, ennen kuin mättää naamariinsa sen jäätelölitran tai keksipaketin. Varmasti keksisi jonkin paremman vaihtoehdon, enkä tarkoita sellerinvartta rasvattomaan jogurttiin dipattuna. ;)

Rakastaa itseään ja kehoaan, ja olla itselleen armollinen, siinä kai ne tärkeimmät.