* tunnustettakoon sen verran, että ihan täydellä sokeripaastolla en ole ollut, sillä hedelmien syönnin lisäksi olen käyttänyt sokeria ruuan laitossa (siirappia kaalilaatikkoon, ketsuppia ruuan päälle) ja eilenkin söin purkillisen kermaviilidippiä (maustettu Taffelin Taco-pussilla, sisältää varmaan ihan kivasti sokeria). Ai niin, ja olen myös juonut sellaisia hedelmäsokerilla maustettuja vesiä, Novelle Plus mango-guava on aivan ihanaa, samoin Novelle Plus sinkki+e.
 |
| kuva |
Mies tarjosi mulle eilen hörppyä limsastaan ja kun kieltäydyin, kysyi, että enkö voisi syödä välillä vähän herkkuja, että mitä nyt yksi hörppy haittaa. Selitin, että mä en halua tyytyä yhteen hörppyyn, haluan juoda vähintään lasillisen, samoin kuin en halua syödä sentin viipaletta jäätelöä, vaan niin paljon, kunnes ei tee enää mieli lisää (eli ainakin puoli litraa...). Pikkuannoksista tulee vain kiukkuiseksi, kun jää mieliteko siihen juuri syötyyn herkkuun. Helpompi olla kokonaan ilman.
 |
| kuva |
Sokerihan on varsinaista myrkkyä, ja etenkin minunlaiselleni ei-kohtuukäyttäjälle siitä olisi tärkeää päästä eroon. Hirvittää ajatellakin, mitä vahinkoa olen jo keholleni saanut aikaan tällä sokerinhimollani. Jotenkin sitä miettii, että kun on normaalipainoinen, niin on "lupa" syödä sokeria, mutta eihän se niin ole. Luin joskus jostain, että sokeri lisäisi syöpäriskiä, mutta en nyt jaksa alkaa etsiä linkkejä. Tällaisen jutun löysin sokerin koukuttavuudesta:
Sokerin sanotaan ruokkivan syöpäsoluja, mutta esim. täällä selitetään asia näin:Oregonin tutkimuskeskuksen aivotutkija Eric Sticen mukaan sokeri voi myös olla äärimmäisen addiktoivaa. Sokerin koukuttavuutta voidaan Sticen mukaan verrata joihinkin huumeisiin, kuten kokaiiniin.Stice havaitsi omissa tutkimuksissaan, että ihminen voi kehittää sokerille samanlaisen toleranssin kuin päihteille. Ensin pieni määrä sokeria tekee siis tyytyväiseksi, mutta loppujen lopuksi sokeririippuvainen tarvitsee yhä enemmän ja enemmän sokeria tyydyttääkseen himonsaKalifornian yliopiston tutkijat ehdottavatkin, että sokeria alettaisiin verottaa samalla tavalla kuin päihteitä.Vuonna 2010 suomalaiset söivät noin 31,8 kiloa sokeria henkeä kohden. (lähde)
Even though sugar doesn’t exactly “feed” cancer cells, it is a good idea to limit the amount of simple sugar you eat. This is because when you eat a lot of sugar, your body produces a lot of insulin.Ts. tuon mukaan runsas sokerin syöminen lisää insuliinin tuottoa, joka taas vaikuttaa solujen kasvuun ja jakautumiseen.
Insulin is a natural substance made by the body. Insulin can tell cells to grow. In simple terms, insulin can “rev up” cell growth. For healthy cells, this is a good thing. This is because the cells in your body grow, divide, die, and are replaced as part of the natural process of living. However, cancer cells can be encouraged to grow more, too, when our bodies produce too much insulin. So while some insulin in the body is normal, excess insulin may encourage cancer cells to grow more, which is not a good thing (1-6).
Valkoista sokeriakin pahempaa voi olla glukoosi-fruktoosisiirappi, jota käytetään melkein kaikissa makeissa herkuissa:
Glukoosi-fruktoosisiirappi on nestesokeria, joka on valmistettu viljasta sen sisältämää tärkkelystä pilkkomalla. Fruktoosisiirappi parantaa elintarvikkeiden koostumusta ja rakennetta tekemällä esimerkiksi jäätelöstä ja jogurtista paksumpaa. [...]
Glukoosi-fruktoosisiirappi huijaa aivoja ajattelemaan, että elimistö kaipaa lisää ruokaa. Fruktoosi ei nosta veren insuliinitasoa kuten tavallinen sokeri, tämän takia aivot eivät saa viestiä kylläisyydestä.
Terveysriskien takia glukoosi-fruktoosisiirappi on saanut Yhdysvalloissa lempinimen Devil´s candy.Sen lisäksi että paholaisen makeinen huijaa aivoja, fruktoosisiirapilla on myös muita epäedullisia vaikutuksia terveyteen. Aikaisemmissa tutkimuksissa on selvitetty muun muassa fruktoosin yhteyttä sydänsairauksiin ja nyt parhaillaan tutkitaan, onko fruktoosilla vaikutusta munuaisten toimintaan. (lähde)
 |
| kuva |
 |
| kuva |
Niin ja vielä tuntemuksista. Alkuviikosta olin todella kiukkuinen, pinna niin kireällä ettei koskaan, mietin jo suunnilleen eroa miehestä kun en voinut ymmärtää, miten voin olla noin raivostuttavan ihmisen kanssa. Nyt onneksi tajuan, kummassa meistä oli vika. ;) Olo on paljon virkeämpi ja mieli parempi.
 |
| kuva |
Jos joku jaksoi lukea tänne asti, niin olisi kiva kuulla muiden suhteesta sokeriin. Osaatteko kohtuuden jalon taidon vai meneekö överiksi?
