Toinen lenkki ja otteita herkkupäiväkirjasta

Eilen aurinko paistoi illalla ihanasti, oli ihan pakko päästä juoksemaan! Sportstracker oli sammuttanut itsensä jossain välissä lenkin aikana, mutta viimeisen kerran, kun katsoin sitä vähän ennen kotiin päin kääntymistä, oli mittarissa 4,9 km, joten kun juoksin samaa reittiä takaisin kotiin, tuli matkaksi yhteensä n. 10 km. Aikaa meni ehkä n. tunti? Harmikseni huomasin vasemman polven kipeytyvän, sama ongelma oli jo silloin vuosia sitten, kun viimeksi juoksin, silloin polvituki (vai mikä -side se on?) auttoi paljon. Pitää siis käydä ostamassa sellainen.

Aamulla nilkka oli kipeänä, joten tänään en juoksulenkille lähde, vaan ennemmin crossaria, jos siltä tuntuu. Crosstrainer on kyllä loistolaite, ei käy polviin, mutta kehittää/ylläpitää kuitenkin jonkinverran myös juoksukuntoa. Ainoa miinus on, että se on sisällä.

Mä muuten mietin äsken lapsia päikkäreille nukuttaessani tätä mun hullua herkkuhimoa (anteeksi, en ole jaksanut pitää herkkupäiväkirjaa joka päivä), ja mietin, että voisinkohan syyttää edes osittain hormoneja? Imetän edelleen tuota kohta puolitoistavuotiasta monta kertaa vuorokaudessa (ällöö eikö vaan :D), joten ehkä se vaikuttaa asiaan? Tai sitten se kyse on ihan vain energiantarpeesta; syön liian vähän kunnollista ruokaa ja siksi tekee mieli makeaa? Mutta kun mun tekee sitä makeaa mieli silloinkin, kun olen ihan ähkyssä!

Seuraavassa otteita herkkupäiväkirjasta (kyllä, häpeän!):

Perjantai 16.3.12

• 3 dl cokista

• 5 palaa suklaata

• n. 60g sipsejä, kermaviilidippiä

• 0,5l olutta

Lauantai 17.3.

• melkein kokonainen kotipizza (Tropicana), 3 dl cokista

• 140g pätkispaloja

• 100g raffeleita, kermaviilidippiä

• 2 tölkkiä olutta

• 5 palaa minttusuklaata

• 5 dl cokista

• 2 jaffakeksiä (päärynänmakuisia, "nää on jotain uutuuksia, pitäiskö testata?")

Sunnuntai 18.3.

• jaffakeksejä, pätkispaloja, sipsejä... Sekosin laskuissa.

Maanantai 19.3.

• Ei herkkuja

Tiistai 20.3.

• en pitänyt kirjaa, söin herkkuja

Keskiviikko 21.3.

• en pitänyt kirjaa

Torstai 22.3.

• jäätelöä, kinuskikastiketta

• colaa

Perjantai 23.3.

• 10 salmiakkikarkkia

Maanantai 26.3.

• vähän vaniljajäätelöä, kinuskikastiketta, colaa

• Fazerinapatukka

Tiistai 27.3.

• Geishapatukka, 2dl colaa

Että näin, ei kamalasti naurata. :/ "En minä ite olisi halunnut syödä sokeria, mutta kun hormonit käski!" Jaa, ei mene läpi vai? ;)

Eka lenkki takana (ja murheita)

Eilen lähdin olosuhteiden pakosta lenkille heti aamukahvin jälkeen. Toisaalta olin syönyt illalla tukevasti, eli energiavarastot eivät taatusti olleet ihan tyhjät. Hölkkäsin 55 minuuttia, 7,7 km, ja kävelin vielä n. 5-10 minuuttia kotiin, eli yhteensä tuli yli tunnin lenkki. Olin todella positiivisesti yllättynyt, että jaksoin juosta noinkin kauan! Toki vauhti oli tosi hidas. Sää oli tosin ihan kamala, räntää/vettä satoi koko ajan, ja olin ihan uitettu koira lopuksi. Pitää muutenkin satsata seuraavaksi juoksuvaatteisiin, tuli vähän kuuma kuoripuvussa, hehe.

Mutta lenkkarit tuntuivat hyviltä, huomenna varmaan uusiksi. Olen nimittäin aivan jumissa, kävelen kuin ankka.

Eilen löysin toiselta lapselta pienen patin kyljestä, ja menin tietysti heti paniikkiin, että mikä ihme se on. Vaikka tunnesyöjä olenkin, niin silloin, kun joku oikeasti ahdistaa tai pelottaa, en saa syötyä mitään. Illalla olin jo vähän saanut rauhoiteltua itseäni, ja söinkin sitten suklaata, huoh. Mutta "onneksi" yhdessä suklaapalassa oli jotain aivan oksennuksen makuista, (ehkä palanut hasselpähkinä, ehkä jonkun työntekijän tai kaakaonkerääjän sormenpää?), että en varmasti pysty syömään ainakaan suklaalevyä enää ikinä. Vieläkin oksettaa!

Mutta lapsi huolettaa edelleen. Mä olen aina tällainen, että murehdin ja pelkään ihan älyttömästi, mitä tällaisiin juttuihin tulee. Mua ei niinkään pelota, että mitä jos itse sairastun, mutta lapsen vakava sairaus olisi niin kamalaa, että en edes uskalla ajatella ajatusta loppuun. No, huomenna pääsen onneksi soittamaan neuvolaan. (Pitää sitä ennen etsiä se patti ja merkata vaikka mustekynällä se kohta, sitä on nimittäin tosi vaikea löytää.)

Shit happens

Söin muutaman salmiakin tänään, mutta muuten ei ole herkkuja suusta alas mennyt. :) Kävin ostamassa uudet lenkkaritkin, mies ja lapset odottivat autossa ja mun piti käydä kiireellä kaupassa, joten en hirveästi ehtinyt vertailla. Juoksukenkien saralla lempparimerkkini on aina ollut Asics, ja sellaiset mukaani päätyivät nytkin. En tosin tiedä, tukevatko nuo sittenkään tarpeeksi, mutta kaipa ne menevät sitten kävelylenkeillä, jos eivät juostessa toimi. Ja ehkä tässä aloitteluvaiheessa ei mitään superhyperhyviä välttämättä tarvitse. Vaikka toisaalta vähän harmittaa, että maksoin noista kuitenkin 70e. Miten sitä aina meneekin siihen "normaali hinta" - retkuun? Siis jos hintalapussa lukee 120e, niin nuohan tuntuvat tosi hyvältä kaupalta. Vaikka se "normaali" hinta on aina reilusti yläkanttiin arvioitu, eivätkä ne maksa missään niin paljoa. No, ostettu mitkä ostettu.

Ostin siis nämä:

Asics Gel-Virage 5,  kuva täältä

Huomenna pääsevät testiin, mikäli olen terveenä. Otsikkoon viitaten lapset sairastuivat tänään mahatautiin, tosin ainakin vielä tauti vaikuttaisi onneksi lievältä. Ja tämän kun ehdin kirjoittaa, niin ensi yö menee varmasti lakanoita vaihtaessa ja lapsia pestessä... Noh, elämä on.

Se löytyi!

Kadonnut motivaatio nimittäin! Viimeiset päivät menivät samassa herkkumeressä rypien kuin aikaisemminkin, mutta nyt katkesi kamelin selkä. Ymmärrän, että mä en yksinkertaisesti voi pitää herkkupäiviä (ts. syö-mitä-vaan-niin-paljon-kuin-haluat-ja-sitten-vielä-vähän-lisää -päiviä), koska ne eivät jää siihen yhteen päivään, ja niiden jälkeen on uskomattoman vaikeaa saada itseään takaisin ruotuun, ja koska en halua kieltäytyä sokerijutuista loppuelämääni, mun on pakko opetella syömään niitä kohtuudella. Varmaa on, että kun saan taas ohjelmoitua pääni normaaliin, terveelliseen elämäntyyliin, en aio pilata sitä pitämällä tankkauspäivää!

Tänään lähden etsimään juoksukenkiä, ja toivottavasti pääsen viikonloppuna aloittelemaan juoksuharrastusta. Viime lenkistä onkin aikaa, juoksin ennen esikoisen odotusta monta kertaa viikossa, useasti parikin tuntia kerrallaan, mutta raskauksien myötä se jäi. Voi olla, että alkuun pystyn juoksemaan sata metriä kerrallaan, mutta kunto kohoaa varmasti nopeasti. Rakastan juoksemista, se on se mun juttu, enkä malta odottaa, että pääsen kirmailemaan tuonne jo onneksi osittain sulaneille hiekkateille! :D

Palailen illalla blogin pariin, yritän päivittää tätäkin jatkossa päivittäin, ja muistaa ottaa kuvia myös.

Toivottavasti muillakin on tsemppi päällä! (Onkohan se tuo aurinko, mikä vaikuttaa tällä tavalla?)