Operaatio turvotus veks

Moi taas!

Huomaan kääntyväni blogin puoleen lähinnä silloin, kun mulla on ongelmia liittyen tämän blogin aihepiiriin eli yleensä pinnallisesti ulkomuotooni. ;)

Olen ollut tänä vuonna tosi tyytyväinen siihen, etten ole joutunut ajattelemaan mitään laihisproggista kesää ajatellen. Olen käynyt salilla ja juoksulenkeillä, ja vaikkei ruokavalio ihanteellinen ole ollutkaan, olen ollut tyytyväinen peilikuvaani.

Kunnes nyt... Ihan vähän ajan sisällä +3kg lisää painoa ja älytön turvotus! En kestä! Turvotuksen huomaa sekä vaa'alla, vaatteista että peilistä, mitään mielikuvituksen tuotetta ei siis valitettavasti ole.  Uskoisin sen liittyvän jotenkin syömisiin (lakuja, grilliherkkuja...) ja liikkumisiin (vähemmän aerobista liikuntaa). Olo on tukala ja mun on oikeesti päästävä näistä nesteistä (onhan ne nesteitä, onhan) eroon.

Toimintasuunnitelmana sokerin ja valkoisen viljan syömisen lopettaminen x ajaksi. Mahdollisuuksien mukaan muidenkin hiilareiden karsiminen, kunnes olo on taas normaali, ja sen jälkeen edellämainittujen syömisen järkevöittäminen, ettei tällaista enää tapahtuisi.

Lähtiskö kukaan muu mukaan ryhtiliikkeeseen? Mä toivon, että mun ei tarvitse noudattaa tiukkaa linjaa kahta viikkoa pidempään, mutta saa nähdä. Raportoin sokerituskistani sitten tänne blogiin, jos se vaikka helpottaisi... :)

Menenpä tästä keittelemään vettä toista teemukillista varten.

Ajatuksia menneestä ja tavoitteista

Kuntosalilta kotiuduttu! Ulkona ärsyttävä vesisade, joten juoksulenkki ulkoilmassa ei huvittanut, joten päädyin hölkkäilemään salille. Kaikkien ohjeiden vastaisesti juoksin ensin juoksumatolla(10,2km/60min) ja vasta sen jälkeen tein yläkroppatreenin. Ihanaa, kun viikonloppuisin voi keskittyä kuntoiluun, salilla ei ole paljoa ihmisiä ja on mahdollisuus jopa saliin että lenkkiin saman päivän aikana. :)

Mietin kyllä aamupäivällä, ettei musta olisi minkään fitness-blogin pitäjäksi, tai ainakaan uskottavaksi sellaiseksi. Enkä mä kyllä jaksaisikaan olla mikään esikuva tai inspiraation lähde kenellekään, kuvailla ja raportoida kaikkea syömääni (kuten tänään paahtoleipä-maitorahka-aamupalan jälkeen syötyä isoa pätkistä ja aino-jäätelön loppuja) tai syömättä jättämisiäni (kuten aamupuuro tai marjat).


Oon näköjään ennen viime postausta päivittänyt blogia viimeksi toukokuussa. Jaiks. Liikuntaa olen kuitenkin harrastanut, kuten melkein koko elämäni, jossain muodossa. Ruokavalio ei nyt ehkä koskaan ole ollut mitenkään superterveellinen, mutta olen sillä silti pärjännyt ja pysynyt terveenä. Nyt kuitenkin lääkäri pelotteli sukurasitteellani kolesterolin ja verenpaineen suhteen, ja olen tehnyt hädissäni muutamia muutoksia, esim. vaihtanut Oivariinin Keiju Rypsiin. En tiiä menikö sitten ojasta allikkoon. ;) Sokeria syön aivan liikaa, päivittäin, ja siihen haluaisin muutoksen. Toisaalta välillä olen sitä mieltä, että koska en polta tai käytä juurikaan alkoholia, saa mulla joku pahe olla. Ja pelottaa, että elämästä häviäisi iso osa nautinnoista, jos jättäisin sokerin pois. Miksi kiusata kivaa ihmistä? Kuitenkin fakta on, että sokeri vaikuttaa mm. veren triglyseridiarvoihin ja muuhunkin terveyteen negatiivisesti, ja aihetta olisi ainakin vähentää reilusti.

Olisko näin? kuva: weheartit

Sitten se kehon koostumus. Viime syksynä kävin ensimmäistä kertaa Inbody-mittauksessa. Tulokset olivat karua katseltavaa. Vaikka paino olikin vain 59 kg (pituus 163 tai 164), oli rasvaprosentti melkein 30! 29 pilkku jotain. Se herätti, ja aloinkin liikkua aiempaa ahkerammin. Mun on pitänyt varata uusi mittausaika nyt keväällä, mutta en ole saanut aikaiseksi. Muutosta on kuitenkin tapahtunut, paino on suunnilleen 53 kg ja lihaserottuvuuttakin mielestäni jonkin verran. Mulla on sellainen vaaka, joka näyttää rasvaprosentin (ei siis mitenkään luotettavasti!) ja sen mukaan se olisi alle 19. En tuohon usko, mutta ainakin se on pienentynyt huomattavasti syksyn lukemista, huh. Mun haaveena on sellainen siro, mutta toimiva, energinen kroppa ja olo. En haikaile isoja lihaksia, mutta vähän isommat ne saisivat olla kuin nykyiset. Liian rasvaton kroppa taas vaikuttaa kasvoihin negatiivisesti, joten liian laihakaan en halua olla. On tää vaikeeta, kun aina on jotain viilattavaa! :D Mutta oikeasti en ole mitenkään tuskastunut tähän nykyiseen ulkomuotooni, päinvastoin. Eniten haluan keskittyä tällä hetkellä kunnon kehittämiseen ja ruokavalion terveellisemmäksi muokkaamiseen.


Mutta joo. Ei kai mulla nyt muuta, pitäisi vissiin alkaa siivoamaan. Palataan taas. :)



Kuulumisia pitkästä aikaa

Moikka!


Vähän aikaa jouduin arpomaan käyttäjätunnuksen ja salasanan kanssa, mutta muistinpas! :D Blogi on melkein kuopattu, mutta koska kuitenkin seuraan aktiivisesti muiden blogeja, ajattelin, että kai mä joskus ehdin jotain tännekin raapustaa.


Elämä pyörii edelleen samojen elementtien ympärillä: arkipäivisin työ, vapaa-aikana perhe ja kuntoilu. Olen käynyt salilla melko ahkerasti taas tämän vuoden ja lisäksi treenaan elämäni toista puolimaratonia varten. Tavoite ei tämän suhteen kovin korkealla ole, sillä juoksutreeneissä tuli sairastelun takia pitkä tauko. Kymppi menee kuitenkin yleensä helposti tuntiin, sitä pidempiä lenkkejä en ole kokeillut puoleentoista vuoteen...


Kuntosalilla olen vielä ihan aloittelijatasolla, mulla ei ole esim. PT:tä, ja päätarkoituksena on päästä purkamaan energiaa puntteihin ja saada hyötyä juoksuun. Tietty kropan timmeys tulee siihen kivana plussana.


Kesäkuntoon pyrkimys on siis kova tänäkin vuonna, mutta toisaalta oon ihan hyvässä kunnossa jo nyt, joten mitään liian tiukkapipoista puurtamista en aloita. Ehkä jonkinlaisia kuntokuvia vois jossain vaiheessa ottaa ja ehkä blogiinkin laittaa.


Kylläpä tuntui kivalta kirjoittaa näin lyhyestikin pitkästä aikaa! :) Ehkä pian taas uudestaan.

Reilu viikko "uutta elämää" takana, ja tulos...?

Heippa!

Huh, miten kiireinen viikko mulla on ollut, eikä helpotusta ole tiedossa hetkeen. No, onneksi kesä on kohta!

Aloitin "projektin" siis toukokuun alussa, tarkoitus sulattaa _läskiä_ viitisen kiloa ja saada ulkomuotoa hoikemmaksi. Alkutilanne nyt ei mikään kamala ollut, 59 kg, mutta kun vaatekaapin vaatteet ovat mitoitettu noin 52-55-kiloiselle, niin pakko tehdä jotain. Eikä peilikuvakaan ilahduta...

Aloitin siis 1.5. lukemista 59 kg ja olen mielenkiinnosta käynyt vaa'alla joka aamu. Lukemat menivät  näin ensimmäisen viikon: 59-58,7-58,6-59-59,2-58,7-59,2. Että niin hyvin! Lopputulos +200g, näinhän sen juuri pitikin mennä! No, syyksi paljastuikin sitten se perinteinen se aika kuusta. Paino pompsahti heti alaspäin ja oli tänään 58,1 kg, eli melkein kilon vähemmän kuin alkutilanteessa. Paino nyt on kuitenkin vähän hölmö mittari, eikä kerro kehon koostumuksesta paljoakaan, mutta silti. Onneksi on ne aloituskuvat!

Syömiset ovat menneet melkein hyvin. Proteiinia olen syönyt paljon, mutta myös jonkin verran suklaata ja jäätelöä. Toisaalta sanoin jo aikaisemmin, etten aio totaalikieltäytyjäksi mistään, joten jos tulokset tulevat vähän hitaammin suklaan tai muun takia, niin tulkoon sitten, onhan tässä aikaa.

Huippua on se, että olen alkanut käymään taas salilla. Tämän viikon salisaldo on kolme kertaa. Omalla kohdallani ainakin salitreeni on se, mikä muokkaa kroppaa parhaiten ja mistä näkee tuloksia nopeiten.

Hyvä fiilis siis kaikin puolin!

                                      

Projekti miinus viisi

Heippa, minä täällä taas. Pahoittelen hiljaisuutta, en vain jostain syystä ole saanut aikaiseksi päivittää blogia. Olen herätellyt tämän vuoden osalta henkiin rakkaan juoksuharrastukseni, mutta siinäpä oikeastaan kaikki, mitä olen hyvinvointini eteen tehnyt. Vaaka näyttää enemmän kuin aikoihin, 59 kg tänä aamuna, vaatekaapin vaatteet kiristävät edelleen ja ajatus rantakeleistä aiheuttaa enemmän negatiivisia kuin positiivisia tunteita.

Joten...

Päätin tiputtaa viisi kiloa ja pienentää ärsyttävät jenkkikset mielellään juhannukseen mennessä. Optimistisesti toivon niiden sulavan jo tämän kuun aikana. En ole koskaan innostunut ruokapäiväkirjan pitämisestä, mutta nyt etsin kaapista sinisen ruutuvihkon, ja aion merkitä siihen syömiset ja liikunnat toukokuun ajan. Ihan siksi, että huomaisin omat kompastuskiveni (=tiedän, sokeriherkut).

Tärkeimmät asiat, joihin haluan kiinnittää huomiota, ovat:
- ruokailurytmi (kunnolliset ateriat, ei jatkuvaa napostelua)
- riittävä proteiininsaanti (hiilarihötöllä elävälle pelkästään tämä varmaan tuo jo tuloksia)
- veden juonti
- herkkuja mahdollisimman vähän
- liikunta (ihan hyvällä mallilla jo nyt, mutta salitreeni on taas unohtunut, joten aikomuksena saada se mukaan kuvioihin asap)

En aio:
- punnita ruokia
- totaalikieltäytyä mistään muusta kuin karkista
Otin aloituskuvatkin, ja voi että kun sain lisämotivaatiota heti! Toivottavasti löytäisin kipinän blogin ahkerampaan päivittämiseenkin. :)

Vaa'alla taas ja huomioita

Tänään oli taas punnituspäivä, vaaka näytti aamulla 58,9 kg ja iltapäivällä 58,3 kg. Kirjasin "viralliseksi" lukemaksi tuon pienemmän, onko se huijausta? (Niin ja en käy yleensä vaa'alla montaa kertaa päivässä, mutta punnituspäivä tekee poikkeuksen... ;)) No, huijausta tai ei, suunta on oikea joka tapauksessa.

Huomioita, mitä olen tehnyt viime aikoina:

Ruis (ainakaan hapankorppujen muodossa) ei sovi mulle ollenkaan. Tämä totuus valkeni mulle yhtenä päivänä, kun hapankorppujen syönnin jälkeen tuli vatsaan ihan järkky olo. Sitä ikään kuin kirveli sisältä käsin. Pahinta oli, että järkyttävä turvotus ja kirvely jatkui useamman päivän, ja sain töissäkin vaivihkaisia katseita vatsan suuntaan (luulivat varmasti, että olen raskaana). Vannoin pyhästi lopettavani hapankorppujen syönnin loppuelämäkseni. En ole syönyt sen jälkeen ruisleipää muutenkaan, ja vatsa on paljon litteämpi ja olo parempi! Jännää, ettei vaaleasta leivästä seuraa mitään tällaista. Aika vähän sitäkään viime päivinä olen syönyt, useammin olen nautiskellut leivänpäälliset sellaisenaan. (Snellmanin mureat korppukinkku ja keittokinkkusiivut ovat koukuttavia, vaikka myöskin nitriitteineen aika epäterveellisiä.)

Toinen huomio on, etten halua pitää herkkupäiväkirjaa. Siitä tulee vain luuseriolo. Esimerkiksi kolme suklaapalaa näyttää kirjoitettuna paljon pahemmalta, kuin se todellisuudessa syötynä on.

Kolmanneksi olen todennut, että selluliitti on sitkeää. Olen googletellut vinkkejä siitä eroon pääsemiseksi, ja tullut lopputulokseen, ettei siitä ainakaan helposti pääse eroon. Vettä pitäisi juoda paljon, laihduttaa rasvaa pois ja vältellä prosessoitua ruokaa. Enpä tiedä. Täytän kahden litran limsapullon vedellä, ja yritän pitää huolen, että tuo määrä tulee juotua joka päivä. Viikonloppuisin helppoa, työpäivinä ei, kun en voi juosta vessassa koko aikaa. Käytetyillä kahvinpuruilla hierominen auttaa saamaan ihosta silkinpehmeän, eikä silloin appelsiini-ihokaan ärsytä ihan niin paljon. Ja kofeiini auttaa huhujen mukaan selluliittiin, joten kannattaa ainakin kokeilla, ei tule kalliiksi!

Äsken tein taas kotitreenin, ja seuraavaksi siirryn suihkuun hieromaan reisimuhkuroitani kahvinpuru-oliiviöljymössöllä. Ihanaa iltaa!

Chocolate is the answer?

En voi sanoa, että olisin kovin tyytyväinen projektini etenemiseen. Moni juttu on toki onnistunut hyvin, olen esimerkiksi saanut joululoman aikana liikuttua päivittäin vähintään tunnin, yleensä enemmänkin. Olen ryhdistäytynyt ruokailujen suhteen siinä mielessä, että kun ennen korvasin ravintoköyhillä kalorimätöillä kunnollisen, terveellisen ruoan, olen nyt syönyt melko terveellisesti ja säännöllisesti. Ainoa ongelmakohta on sokeri. En oikein tiedä, miksi en ole pysynyt sen suhteen tiukempana. Olisin varmasti voinut olla syömättä joululta jääneitä suklaita ja pipareita, mutta en halunnut. Niiden syöminen tuntui sillä hetkellä tosi hyvältä ajatukselta! Kyse ei ollut siitä, että olisin ollut nälkäinen, halusin vain syödä ne.


kuva

Tavallaan, jos sokerin määrä pysyisi vähäisenä, voisin tällaisen melkein päivittäisen sokeri-iloittelun hyväksyäkin. Sehän olisi juuri sitä elämäntapaa, mitä tavoittelen - ruoka ei ole maailman vakavin asia, ja jos syö 90% hyvin, voi 10% syömisistä olla vähän vähemmän terveellisiä. Selvästi mun tarvitsee vielä harjoitella sellaista pari palaa suklaata riittää - toimintamallia.



kuva

Olen lukenut, että elämäntapamuutokset pitäisi tehdä pikkuhiljaa, ei niin, että muuttaa kerralla kaiken. Itse ajattelin ottaa kuukausittain uuden jutun, jota yritän opetella ja sisäistää. Tässä kuussa se olkoon "turhien" herkkujen korvaaminen terveellisemmillä vaihtoehdoilla, ja jos sitä tavallista suklaata on pakko saada, yritän opetella nauttimaan mahdollisimman pienestä määrästä. Suklaa ei varmasti tästä maailmasta syömällä lopu. Ja ihan huippu suklaapirtelön korvike on tuo edellisessä postauksessa mainitsemani banaanipirtelö.

Ja nyt joku varmasti ajattelee, että eikö voi yksinkertaisesti opetella elämään ilman herkkuja. Tätä mielipidettäni en taatusti tule koskaan muuttamaan: EI.



kuva