kuva
Tavallaan, jos sokerin määrä pysyisi vähäisenä, voisin tällaisen melkein päivittäisen sokeri-iloittelun hyväksyäkin. Sehän olisi juuri sitä elämäntapaa, mitä tavoittelen - ruoka ei ole maailman vakavin asia, ja jos syö 90% hyvin, voi 10% syömisistä olla vähän vähemmän terveellisiä. Selvästi mun tarvitsee vielä harjoitella sellaista pari palaa suklaata riittää - toimintamallia.
kuva
Olen lukenut, että elämäntapamuutokset pitäisi tehdä pikkuhiljaa, ei niin, että muuttaa kerralla kaiken. Itse ajattelin ottaa kuukausittain uuden jutun, jota yritän opetella ja sisäistää. Tässä kuussa se olkoon "turhien" herkkujen korvaaminen terveellisemmillä vaihtoehdoilla, ja jos sitä tavallista suklaata on pakko saada, yritän opetella nauttimaan mahdollisimman pienestä määrästä. Suklaa ei varmasti tästä maailmasta syömällä lopu. Ja ihan huippu suklaapirtelön korvike on tuo edellisessä postauksessa mainitsemani banaanipirtelö.
Ja nyt joku varmasti ajattelee, että eikö voi yksinkertaisesti opetella elämään ilman herkkuja. Tätä mielipidettäni en taatusti tule koskaan muuttamaan: EI.
kuva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti