Chocolate is the answer?

En voi sanoa, että olisin kovin tyytyväinen projektini etenemiseen. Moni juttu on toki onnistunut hyvin, olen esimerkiksi saanut joululoman aikana liikuttua päivittäin vähintään tunnin, yleensä enemmänkin. Olen ryhdistäytynyt ruokailujen suhteen siinä mielessä, että kun ennen korvasin ravintoköyhillä kalorimätöillä kunnollisen, terveellisen ruoan, olen nyt syönyt melko terveellisesti ja säännöllisesti. Ainoa ongelmakohta on sokeri. En oikein tiedä, miksi en ole pysynyt sen suhteen tiukempana. Olisin varmasti voinut olla syömättä joululta jääneitä suklaita ja pipareita, mutta en halunnut. Niiden syöminen tuntui sillä hetkellä tosi hyvältä ajatukselta! Kyse ei ollut siitä, että olisin ollut nälkäinen, halusin vain syödä ne.


kuva

Tavallaan, jos sokerin määrä pysyisi vähäisenä, voisin tällaisen melkein päivittäisen sokeri-iloittelun hyväksyäkin. Sehän olisi juuri sitä elämäntapaa, mitä tavoittelen - ruoka ei ole maailman vakavin asia, ja jos syö 90% hyvin, voi 10% syömisistä olla vähän vähemmän terveellisiä. Selvästi mun tarvitsee vielä harjoitella sellaista pari palaa suklaata riittää - toimintamallia.



kuva

Olen lukenut, että elämäntapamuutokset pitäisi tehdä pikkuhiljaa, ei niin, että muuttaa kerralla kaiken. Itse ajattelin ottaa kuukausittain uuden jutun, jota yritän opetella ja sisäistää. Tässä kuussa se olkoon "turhien" herkkujen korvaaminen terveellisemmillä vaihtoehdoilla, ja jos sitä tavallista suklaata on pakko saada, yritän opetella nauttimaan mahdollisimman pienestä määrästä. Suklaa ei varmasti tästä maailmasta syömällä lopu. Ja ihan huippu suklaapirtelön korvike on tuo edellisessä postauksessa mainitsemani banaanipirtelö.

Ja nyt joku varmasti ajattelee, että eikö voi yksinkertaisesti opetella elämään ilman herkkuja. Tätä mielipidettäni en taatusti tule koskaan muuttamaan: EI.



kuva