Ei kurjuutta kummempaa

Eilen illalla alkoi virtsatietulehduksen oireet. Yritin häätää sen juomalla varmaan viisi litraa vettä ja jatkoin aamulla juomalla puoli pulloa 100% sokeroimatonta karpalomehua laimentamattomana. Varsin piristävä kokemus... Lopulta oli pakko nöyrtyä ja soittaa tk:sta lääkekuuri. En muistanutkaan, että tämä on näin tuskaista!

Nyt sitten bonuksena vielä kurkku on kipeä ja on muutenkin tosi flunssainen olo. Höh ja pöh.

Kiitos muuten kommenteista edelliseen postaukseen, Aku ja kukkakeiju! Pitää ihan tuo Akun kirjoittama laittaa tähän ylös, että löydän sen jatkossa helposti, se oli nimittäin tosi hyvä vinkki!

Mutta siis parhaaksi motivaattoriksi olen havainnut tottumuksen, rutiinit. En anna sille ajatukselle valtaa, että huvittaako lähteä lenkille. Lähden vain miettimättä sen tarkemmin. Viimeistään kolmantena päivänä alkaa huvittaakin. Olen huomannut, että kun liikun, niin ruokailutkin pysyvät paremmin hallinnassa. Motivaation puutekin siis koskee useimmiten liikuntaa. Mutta kuten sanoin, en osaa aina toimia itsekään kuten opetan :)

Ajattelinkin panostaa jatkossa rutiineihin, ja totuttaa itseni siihen, että joka päivä (miinus lepopäivät) liikutaan.

Ajattelin myös ottaa osaa siihen GfG-haasteeseen. Ihan uteliaisuudestakin, kiinnostaa nähdä, mitä tuloksia sillä oikeasti saa aikaan. Toisaalta tiedän jo nyt, että tuosta tulee tosi vaikeaa, sillä en meinaa saada mitään syötyä aamuisin, ja muutenkin olen tosi huono pakottamaan itseni syömään silloin kun ei ole nälkä tai ei tee mieli syödä. Lisäksi tulen kiukkuiseksi, jos en saa syödä sitä, mitä itse haluan. Että hyvät on lähtökohdat! :D Mutta tuohan kestää vain kolme viikkoa, ja jos ei muuta, niin tuleepahan kunnollinen sokerivieroitus, siitä on sitten hyvä jatkaa omalla linjalla. :) Maanantaina siis alkaa!