Kävin aamulla vaa'alla, ja arvatkaapa mitä se näytti? Viime ajat, mukaan lukien tämän viikon maanantai, vaakalukema on pyörinyt 56 kg:n molemmin puolin, mutta tänään se oli 54,3 kg! Uskomatonta, ihan vain sokerin jättämällä. Muuten olen syönyt ihan normaalisti, yhden tai kaksi lämmintä ruokaa päivässä, lisäksi välipaloja (pääasiassa rahkaa tai leipää). Nesteitähän tuossa on, mutta aikamoinen herätys silti todellisuuteen - kuinka paljon oikeasti syönkään sokeriherkkuja, kun niiden poisjättäminen vaikuttaa painoon noin radikaalisti. Nyt kun olen jo viisi kokonaista päivää pärjännyt ilman sokeriherkkuja*, alkaa vieroitusoireet helpottaa, eikä esim. karkkia tee ollenkaan mieli. Suklaata vähän ja jätskiä voisin syödä aina, vaikka siihenkin suhtaudun jo melko neutraalisti, ei tule mitään "pakko saada"-tuntemuksia.
* tunnustettakoon sen verran, että ihan täydellä sokeripaastolla en ole
ollut, sillä hedelmien syönnin lisäksi olen käyttänyt sokeria ruuan
laitossa (siirappia kaalilaatikkoon, ketsuppia ruuan päälle) ja eilenkin
söin purkillisen kermaviilidippiä (maustettu Taffelin Taco-pussilla,
sisältää varmaan ihan kivasti sokeria). Ai niin, ja olen myös juonut
sellaisia hedelmäsokerilla maustettuja vesiä, Novelle Plus mango-guava on
aivan ihanaa, samoin Novelle Plus sinkki+e.
Mies tarjosi mulle eilen hörppyä limsastaan ja kun kieltäydyin, kysyi, että enkö voisi syödä välillä vähän herkkuja, että mitä nyt yksi hörppy haittaa. Selitin, että mä en halua tyytyä yhteen hörppyyn, haluan juoda vähintään lasillisen, samoin kuin en halua syödä sentin viipaletta jäätelöä, vaan niin paljon, kunnes ei tee enää mieli lisää (eli ainakin puoli litraa...). Pikkuannoksista tulee vain kiukkuiseksi, kun jää mieliteko siihen juuri syötyyn herkkuun. Helpompi olla kokonaan ilman.
Sokerihan on varsinaista myrkkyä, ja etenkin minunlaiselleni ei-kohtuukäyttäjälle siitä olisi tärkeää päästä eroon. Hirvittää ajatellakin, mitä vahinkoa olen jo keholleni saanut aikaan tällä sokerinhimollani. Jotenkin sitä miettii, että kun on normaalipainoinen, niin on "lupa" syödä sokeria, mutta eihän se niin ole. Luin joskus jostain, että sokeri lisäisi syöpäriskiä, mutta en nyt jaksa alkaa etsiä linkkejä. Tällaisen jutun löysin sokerin koukuttavuudesta:
Oregonin tutkimuskeskuksen aivotutkija Eric Sticen
mukaan sokeri voi myös olla äärimmäisen addiktoivaa. Sokerin
koukuttavuutta voidaan Sticen mukaan verrata joihinkin huumeisiin, kuten
kokaiiniin.
Stice havaitsi omissa tutkimuksissaan, että ihminen
voi kehittää sokerille samanlaisen toleranssin kuin päihteille. Ensin
pieni määrä sokeria tekee siis tyytyväiseksi, mutta loppujen lopuksi
sokeririippuvainen tarvitsee yhä enemmän ja enemmän sokeria
tyydyttääkseen himonsa
Kalifornian yliopiston tutkijat ehdottavatkin, että sokeria alettaisiin verottaa samalla tavalla kuin päihteitä.
Vuonna 2010 suomalaiset söivät noin 31,8 kiloa sokeria henkeä kohden. (
lähde)
Sokerin sanotaan ruokkivan syöpäsoluja, mutta esim.
täällä selitetään asia näin:
Even though sugar doesn’t exactly “feed” cancer cells, it is a good
idea to limit the amount of simple sugar you eat. This is because when
you eat a lot of sugar, your body produces a lot of insulin.
Insulin is a natural substance made by the body. Insulin can tell
cells to grow. In simple terms, insulin can “rev up” cell growth. For
healthy cells, this is a good thing. This is because the cells in your
body grow, divide, die, and are replaced as part of the natural process
of living. However, cancer cells can be encouraged to grow more, too,
when our bodies produce too much insulin. So while some insulin in the
body is normal, excess insulin may encourage cancer cells to grow more,
which is not a good thing (1-6).
Ts. tuon mukaan runsas sokerin syöminen lisää insuliinin tuottoa, joka taas vaikuttaa solujen kasvuun ja jakautumiseen.
Valkoista sokeriakin pahempaa voi olla glukoosi-fruktoosisiirappi, jota käytetään melkein kaikissa makeissa herkuissa:
Glukoosi-fruktoosisiirappi on nestesokeria, joka on valmistettu viljasta
sen sisältämää tärkkelystä pilkkomalla. Fruktoosisiirappi parantaa
elintarvikkeiden koostumusta ja rakennetta tekemällä esimerkiksi
jäätelöstä ja jogurtista paksumpaa. [...]
Glukoosi-fruktoosisiirappi huijaa aivoja ajattelemaan,
että elimistö kaipaa lisää ruokaa. Fruktoosi ei nosta veren
insuliinitasoa kuten tavallinen sokeri, tämän takia aivot eivät saa
viestiä kylläisyydestä.
Terveysriskien takia glukoosi-fruktoosisiirappi on saanut Yhdysvalloissa lempinimen Devil´s candy.
Sen lisäksi että paholaisen makeinen huijaa aivoja,
fruktoosisiirapilla on myös muita epäedullisia vaikutuksia terveyteen.
Aikaisemmissa tutkimuksissa on selvitetty muun muassa fruktoosin
yhteyttä sydänsairauksiin ja nyt parhaillaan tutkitaan, onko
fruktoosilla vaikutusta munuaisten toimintaan. (
lähde)
Ihannetilanne olisi, jos osaisi syödä kaikkea kohtuudella. Sokerin vaikutuksista ei varmasti tarvitse huolehtia, jos sitä ei syö paljon. Mutta minä selvästikin syön sitä paljon, sen kertoo jo tuo painon tippuminen sokeriherkkujen jäädessä pois. Nyt aion tsempata tosissani ja keskittyä syömään kunnon ruokaa sokerin tilalla. En tiedä, miten jatkossa, kannattaako pitää karkkipäivä vai opetella kohtuus (voiko sitä oppia?).
Niin ja vielä tuntemuksista. Alkuviikosta olin todella kiukkuinen, pinna niin kireällä ettei koskaan, mietin jo suunnilleen eroa miehestä kun en voinut ymmärtää, miten voin olla noin raivostuttavan ihmisen kanssa. Nyt onneksi tajuan, kummassa meistä oli vika. ;) Olo on paljon virkeämpi ja mieli parempi.
Jos joku jaksoi lukea tänne asti, niin olisi kiva kuulla muiden suhteesta sokeriin. Osaatteko kohtuuden jalon taidon vai meneekö överiksi?