lauantai 30. kesäkuuta 2012

Olen tosiaan sokerista :/

Kävin aamulla vaa'alla, ja arvatkaapa mitä se näytti? Viime ajat, mukaan lukien tämän viikon maanantai, vaakalukema on pyörinyt 56 kg:n molemmin puolin, mutta tänään se oli 54,3 kg! Uskomatonta, ihan vain sokerin jättämällä. Muuten olen syönyt ihan normaalisti, yhden tai kaksi lämmintä ruokaa päivässä, lisäksi välipaloja (pääasiassa rahkaa tai leipää). Nesteitähän tuossa on, mutta aikamoinen herätys silti todellisuuteen - kuinka paljon oikeasti syönkään sokeriherkkuja, kun niiden poisjättäminen vaikuttaa painoon noin radikaalisti. Nyt kun olen jo viisi kokonaista päivää pärjännyt ilman sokeriherkkuja*, alkaa vieroitusoireet helpottaa, eikä esim. karkkia tee ollenkaan mieli. Suklaata vähän ja jätskiä voisin syödä aina, vaikka siihenkin suhtaudun jo melko neutraalisti, ei tule mitään "pakko saada"-tuntemuksia.

* tunnustettakoon sen verran, että ihan täydellä sokeripaastolla en ole ollut, sillä hedelmien syönnin lisäksi olen käyttänyt sokeria ruuan laitossa (siirappia kaalilaatikkoon, ketsuppia ruuan päälle) ja eilenkin söin purkillisen kermaviilidippiä (maustettu Taffelin Taco-pussilla, sisältää varmaan ihan kivasti sokeria). Ai niin, ja olen myös juonut sellaisia hedelmäsokerilla maustettuja vesiä, Novelle Plus mango-guava on aivan ihanaa, samoin Novelle Plus sinkki+e.

kuva

Mies tarjosi mulle eilen hörppyä limsastaan ja kun kieltäydyin, kysyi, että enkö voisi syödä välillä vähän herkkuja, että mitä nyt yksi hörppy haittaa. Selitin, että mä en halua tyytyä yhteen hörppyyn, haluan juoda vähintään lasillisen, samoin kuin en halua syödä sentin viipaletta jäätelöä, vaan niin paljon, kunnes ei tee enää mieli lisää (eli ainakin puoli litraa...). Pikkuannoksista tulee vain kiukkuiseksi, kun jää mieliteko siihen juuri syötyyn herkkuun. Helpompi olla kokonaan ilman.

kuva

Sokerihan on varsinaista myrkkyä, ja etenkin minunlaiselleni ei-kohtuukäyttäjälle siitä olisi tärkeää päästä eroon. Hirvittää ajatellakin, mitä vahinkoa olen jo keholleni saanut aikaan tällä sokerinhimollani. Jotenkin sitä miettii, että kun on normaalipainoinen, niin on "lupa" syödä sokeria, mutta eihän se niin ole. Luin joskus jostain, että sokeri lisäisi syöpäriskiä, mutta en nyt jaksa alkaa etsiä linkkejä. Tällaisen jutun löysin sokerin koukuttavuudesta:
Oregonin tutkimuskeskuksen aivotutkija Eric Sticen mukaan sokeri voi myös olla äärimmäisen addiktoivaa. Sokerin koukuttavuutta voidaan Sticen mukaan verrata joihinkin huumeisiin, kuten kokaiiniin.
Stice havaitsi omissa tutkimuksissaan, että ihminen voi kehittää sokerille samanlaisen toleranssin kuin päihteille. Ensin pieni määrä sokeria tekee siis tyytyväiseksi, mutta loppujen lopuksi sokeririippuvainen tarvitsee yhä enemmän ja enemmän sokeria tyydyttääkseen himonsa
Kalifornian yliopiston tutkijat ehdottavatkin, että sokeria alettaisiin verottaa samalla tavalla kuin päihteitä.
Vuonna 2010 suomalaiset söivät noin 31,8 kiloa sokeria henkeä kohden. (lähde)
Sokerin sanotaan ruokkivan syöpäsoluja, mutta esim. täällä selitetään asia näin:
Even though sugar doesn’t exactly “feed” cancer cells, it is a good idea to limit the amount of simple sugar you eat. This is because when you eat a lot of sugar, your body produces a lot of insulin.
Insulin is a natural substance made by the body. Insulin can tell cells to grow. In simple terms, insulin can “rev up” cell growth. For healthy cells, this is a good thing. This is because the cells in your body grow, divide, die, and are replaced as part of the natural process of living. However, cancer cells can be encouraged to grow more, too, when our bodies produce too much insulin. So while some insulin in the body is normal, excess insulin may encourage cancer cells to grow more, which is not a good thing (1-6).
 Ts. tuon mukaan runsas sokerin syöminen lisää insuliinin tuottoa, joka taas vaikuttaa solujen kasvuun ja jakautumiseen.

Valkoista sokeriakin pahempaa voi olla glukoosi-fruktoosisiirappi, jota käytetään melkein kaikissa makeissa herkuissa:
Glukoosi-fruktoosisiirappi on nestesokeria, joka on valmistettu viljasta sen sisältämää tärkkelystä pilkkomalla. Fruktoosisiirappi parantaa elintarvikkeiden koostumusta ja rakennetta tekemällä esimerkiksi jäätelöstä ja jogurtista paksumpaa. [...]
Glukoosi-fruktoosisiirappi huijaa aivoja ajattelemaan, että elimistö kaipaa lisää ruokaa. Fruktoosi ei nosta veren insuliinitasoa kuten tavallinen sokeri, tämän takia aivot eivät saa viestiä kylläisyydestä.
Terveysriskien takia glukoosi-fruktoosisiirappi on saanut Yhdysvalloissa lempinimen Devil´s candy.
Sen lisäksi että paholaisen makeinen huijaa aivoja, fruktoosisiirapilla on myös muita epäedullisia vaikutuksia terveyteen. Aikaisemmissa tutkimuksissa on selvitetty muun muassa fruktoosin yhteyttä sydänsairauksiin ja nyt parhaillaan tutkitaan, onko fruktoosilla vaikutusta munuaisten toimintaan. (lähde)
kuva
 Ihannetilanne olisi, jos osaisi syödä kaikkea kohtuudella. Sokerin vaikutuksista ei varmasti tarvitse huolehtia, jos sitä ei syö paljon. Mutta minä selvästikin syön sitä paljon, sen kertoo jo tuo painon tippuminen sokeriherkkujen jäädessä pois. Nyt aion tsempata tosissani ja keskittyä syömään kunnon ruokaa sokerin tilalla. En tiedä, miten jatkossa, kannattaako pitää karkkipäivä vai opetella kohtuus (voiko sitä oppia?).
kuva

Niin ja vielä tuntemuksista. Alkuviikosta olin todella kiukkuinen, pinna niin kireällä ettei koskaan, mietin jo suunnilleen eroa miehestä kun en voinut ymmärtää, miten voin olla noin raivostuttavan ihmisen kanssa. Nyt onneksi tajuan, kummassa meistä oli vika. ;) Olo on paljon virkeämpi ja mieli parempi.


kuva



Jos joku jaksoi lukea tänne asti, niin olisi kiva kuulla muiden suhteesta sokeriin. Osaatteko kohtuuden jalon taidon vai meneekö överiksi?



8 kommenttia:

  1. En todellakaan osaa kohtuutta etenkään karkeissa. Oli pussi 100 g tai 900g, menee istumalta. Hävettää myöntää, mutta näin se on.. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kiva" kuulla, etten ole ainoa ongelmainen. :)

      Poista
  2. Minäkin olen huomannut tuon sokerin koukuttavuuden ja toleranssin kasvun. Jonkinlaiseen kohtuuteen pystyn, kun keskityn, että nyt otan vain tämän verran, enkä yhtään enempää, mutta ei se helppoa ole. Toisaalta puolen vuoden karkittomuden jälkeen voin sanoa, että mieluummin otan sokerit jostain oikeasti hyvästä. Jäätelön syömisessä nautin jokaisesta suullisesta, jolloin tulen nopeammin "kylläiseksi", mutta karkkia voin syödä pahaan oloon asti ilman, että olen maistanut niitä ollenkaan. Samanlaista lipsumista olen itsekin harrastanut, mutta suotakoon se meille. Yksi gramma hiilihydraatteja sitoo muuten itseensä 3 grammaa vettä, eli aika paljon nestettä elimistöstä tosiaan poistuu, kun jättää sokerin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle myös jäätelö on se ykkösherkku. Ja vaikka söisi sitä sen puoli litraa, tulee kaloreita vähemmän kuin esim. 100g suklaata tai pienestä karkkipussista, ja jäätelössä on esim. kalsiumia. Eli melkein terveysruokaa, eikö? ;)

      Ja en voi vieläkään lakata ihmettelemästä tuota poistuvan nesteen määrää, olen ollut aika vahvasti sokeroitu! :D Ja kun kuitenkin olen muita hiilihydraatteja syönyt ihan normaalisti tai jopa enemmän (vaaleaa runsaskuituista leipää, uusia perunoita, pastaa, riisiä...). Ei siis kannata palata enää entiseen sokerin mässytykseen!

      Olet kyllä ollut aika sissi tuon karkittomuuden suhteen, loistavaa! :)

      Poista
  3. Aivan tolkuton karkinmässääjä olen minäkin. Jäätelöt, sipsit ja keksit saa minun puolesta olla ihan rauhassa kaapissa, mutta karkkeja en voi vaan jättää syömättä. "Vielä yks, vielä yks.... ja vielä yks" niinhän siinä käy, ettei se koskaan pääty ennenkuin pussi on tyhjä. Sen takia mulla täytyy olla yks selkeä päivä, jollon saan syödä karkkia. Ja mieluusti vielä määrärajoite, minkä verran saan syödä :D

    Mutta onneks tässä karkin poisjätössä on pahinta ensimmäiset päivät, nyt kun toinen viikko alkaa itseltäkin niin ei oo mielitekokaan enää niin paha :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karkkipäivä voisi olla ihan toimiva juttu itsellenikin. Tai sitten se venyy karkkiviikoksi, en tiedä, uskallanko kokeilla. :D Huvittaa, kun kuulin joskus joltain, että kannattaa vetää kamalat karkkiöverit, niin sitten ei tee pitkään aikaan mieli. Ei toimi mulla, päinvastoin. Mitä enemmän syö, sitä enemmän tekee mieli.

      Tsemppiä sullekin karkittomiin päiviin, nyt tämä alkaa olla jo aika helppoa! :)

      Poista
  4. Meillä on nykyään AINA karkkia kotona, koska kukaan ei halua enää joutua tämän äidin sokeripuutosraivarin tielle... Olen ihan legenda kaveripiirissä, koska minulle ei tule edes huono olo vaikka söisin pelkkää makeaa koko päivän.
    Nykyään on kyllä pakko ihan esimerkin vuoksi syödä normaalia ruokaa ja jättää karkin mussutus työmatkoille tai myöhäiseen iltaan. (lapset 6v ja 1,5v)
    Ainoa, mikä tuohon tolkuttomaan sokerinhimoon itselläni auttaa, on myöntää se. Jos yritän karkkilakkoa, päädyn parin päivän jälkeen syömään karkkia kuin leipää, ihan kohtuuttomia määriä. Sen sijaan kun tiedän, että kaapista löytyy jellybeanseja (niitä s-ryhmän kaupoissa myytäviä) joita voin käydä nappaamassa jos mieli tekee, olo on suorastaan rauhallinen. Mieheni polttaa tupakkaa, ja on myös sanonut, että hänen tekee paljon vähemmän mieli polttaa, kun tietää että on tarpeeksi savukkeita jemmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sokeripuutosraivari on niiiiin tuttu juttu täälläkin, ja aikaisemmin meillä onkin _aina_ ollut jotain hyvää kaapissa, yleensä useampaakin sorttia. Harmi vain, että varastoa täytyi täydentää päivittäin, kun mä en osaa syödä vain muutamaa namua. Nyt ei enää karkittomuus aiheuta kiukkukohtauksia, ehkä keho tai mieli on tyytynyt kohtaloonsa. ;D Mulla on just tuo ongelma, että lasten takia pitäisi syödä normaalisti (ja muksut ovat jo keksineet, missä äiti pitää herkkuja), mutta jos kotona on jotain epäterveellistä, syön sitä ja skippaan muut ruoat kun ei tee niitä (yllättäen, maha herkkuja täynnä...) mieli.

      Nyt tämän viikon aikana olen huomannut, että mun sokerittomuuskuurin aikana muukin perhe on syönyt terveellisemmin, mieskään ei ole juonut sokericolaa moneen päivään, aiemmin sitä meni varmaaan se 1,5l päivässä.

      Mutta siis ymmärrän täysin tuon, että toisilla toimii se, että pitää himon kohteita kaapissa. Mulla vain ei ole tarpeeksi hyvä itsekuri siihen. Jellybeansit (juuri ne rainbown, lidlinkin ovat ihan ok) ovat mun lemppareita! :P

      Poista