perjantai 30. maaliskuuta 2012

Shoppailemassa

Tänään kävin pitkästä aikaa shoppailemassa ihan vain itselleni. Löysin ihanat mokkanahkaiset kengät Kenkämekasta (en löydä sieltä ikinä mitään, minkä takia en juuri koskaan edes käy siellä), normaalihinta oli 67e, mutta sain ihanuudet mukaani 20 eurolla. :) Kenkien lisäksi ostin H&M:ltä korkeavyötäröiset mustat pillifarkut, aivan ihanan tuntuiset päällä! Ostin pari kuukautta sitten saman malliston revityt matalavyötäröiset pillifarkut, ja ne ovat olleet ehdoton lempparini ja tulevat epäilemättä olemaan kovassa käytössä kesällä. Olen ollut todella positiivisesti yllättynyt H&M:n farkkujen laadusta, eivät kulahda ja ala pussittamaan polvista, vaikka hintaa ei ole paljoakaan verrattuna muihin merkkeihin (esim. nämä mun farkut maksoivat 39,90e). Muutama yläosakin löytyi, ja hiusjuttuja. Ottaisin kuvia, mutta vaatteet ovat jo pesukoneessa. :) Ehkä huomenna voisin ottaa, jos ei tule kiire, ollaan nimittäin lähdössä siskoni luokse viikonlopuksi. Sisko vaalentaa mun hiukset, vähän jännittää jo etukäteen, mitä siitä tulee!

En ole varma olenko purnannut tämän blogin puolella vaikeudestani löytää hyvää meikkivoidetta. Ihoni on öljyinen mutta kuiva, ja kaikki kuivimmallekin iholle tarkoitetut voiteet hilseilevät rumasti, vaikka yrittäisin miten kosteuttaa ihon ensin. Löydettyäni mineraalimeikit olin onneni kukkuloilla; sekä Bareminerals että Lily Lolo toimivat ihollani täydellisesti. Lueskelin kuitenkin juttuja siitä, miten mineraalimeikit voivat päätyä hengityksen mukana keuhkoihin (levitetään siis kabukilla, ja kyllä se puuteri pöllyää, vaikka miten kopistelisi huiskua pöytään) ja aiheuttaa mahdollisesti esim. keuhkosyöpää. En tiedä, onko tämä totta, mutta en haluaisi ottaa pienintäkään riskiä, joten jatkoin meikkivoiteen metsästystä. Ei löytynyt, mutta sitten luin jostain, että jos tykkää enemmän voidemaisesta meikkipohjasta, voi mineraalimeikkivoiteen (jauheen siis) sekoittaa kosteusvoiteeseen. Sekoitin Decubal Face vital - voidetta (yksi ehdoton suosikkini) ja LL:n mineraalimeikkipohjaa pieneen purkkiin, levitin kasvoille ja tadaa! Yhtä hyvä lopputulos kuin kabukilla, ilman pöllyämistä! Eikä iho hilseillyt.

Toinen mainitsemisen arvoinen löytö on sellaiset värin- ja liankerääjäliinat. En muista merkkiä, mutta pesuaineosastolta löytyvät. Voi pestä huoletta valkoiset, mustat ja punaiset vaatteet samassa koneessa, eikä tarvitse pelätä valkoisen muuttuvan harmaaksi tai vaaleanpunaiseksi. Kerrassaan loistava keksintö!

Tällainen materialistinen postaus tällä kertaa. :)

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Tunnustus ja Kesäkuntoon 2012 - projekti

Sain kivan tunnustuksen FaerieS:ltä ja jennieltä, sydämellinen kiitos molemmille! <3 Tuli todella hyvä mieli, ja rutkasti uutta tsemppiä blogin kirjoittamiseen. :)

Liebster tarkoittaa "rakkain" tai "rakastettu", mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia. Liebster palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille joilla on alle 200 seuraajaa.

Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen!


Jokainen sivupalkissani oleva blogi ansaitsisi tämän tunnustuksen, mutta kun pitää valita viisi, niin tällä kertaa jaan tämän


Jennie haastoi supermotivoivassa blogissaan ihmisiä mukaan Kesäkuntoon 2012 - projektiin, ja päätin ottaa haasteen vastaan. Onhan mulla projekti ollut käynnissä tavallaan marraskuusta asti, mutta aika puolitehoilla olen mennyt, lukuunottamatta kolmen viikon GFG-haastetta tammikuussa. Nyt siis uudella innolla hankkimaan kesäkroppaa! ;) Toivottavasti moni muukin lähtee mukaan, porukalla tsemppi on aina parempi. Mietiskelin omia tavoitteitani, ja niitä voisivat olla
  • saada herkuttelu hallituksi
  • saada juoksulenkit säännölliseksi osaksi arkea ja juosta kesäkuun alussa 15-20 km:n pituinen lenkki
  • ohentaa rasvakerrosta, eli kaventaa jenkkiksiä ja reisiä (en tiedä tämän hetken mittoja, mutta pitäisi varmaan mitata)

Muita mukana? :) Kymmenen viikkoa kesään, jee!


Toinen lenkki ja otteita herkkupäiväkirjasta

Eilen aurinko paistoi illalla ihanasti, oli ihan pakko päästä juoksemaan! Sportstracker oli sammuttanut itsensä jossain välissä lenkin aikana, mutta viimeisen kerran, kun katsoin sitä vähän ennen kotiin päin kääntymistä, oli mittarissa 4,9 km, joten kun juoksin samaa reittiä takaisin kotiin, tuli matkaksi yhteensä n. 10 km. Aikaa meni ehkä n. tunti? Harmikseni huomasin vasemman polven kipeytyvän, sama ongelma oli jo silloin vuosia sitten, kun viimeksi juoksin, silloin polvituki (vai mikä -side se on?) auttoi paljon. Pitää siis käydä ostamassa sellainen.

Aamulla nilkka oli kipeänä, joten tänään en juoksulenkille lähde, vaan ennemmin crossaria, jos siltä tuntuu. Crosstrainer on kyllä loistolaite, ei käy polviin, mutta kehittää/ylläpitää kuitenkin jonkinverran myös juoksukuntoa. Ainoa miinus on, että se on sisällä.

Mä muuten mietin äsken lapsia päikkäreille nukuttaessani tätä mun hullua herkkuhimoa (anteeksi, en ole jaksanut pitää herkkupäiväkirjaa joka päivä), ja mietin, että voisinkohan syyttää edes osittain hormoneja? Imetän edelleen tuota kohta puolitoistavuotiasta monta kertaa vuorokaudessa (ällöö eikö vaan :D), joten ehkä se vaikuttaa asiaan? Tai sitten se kyse on ihan vain energiantarpeesta; syön liian vähän kunnollista ruokaa ja siksi tekee mieli makeaa? Mutta kun mun tekee sitä makeaa mieli silloinkin, kun olen ihan ähkyssä!

Seuraavassa otteita herkkupäiväkirjasta (kyllä, häpeän!):

Perjantai 16.3.12
  • 3 dl cokista
  • 5 palaa suklaata
  • n. 60g sipsejä, kermaviilidippiä
  • 0,5l olutta
Lauantai 17.3.
  • melkein kokonainen kotipizza (Tropicana), 3 dl cokista
  • 140g pätkispaloja
  • 100g raffeleita, kermaviilidippiä
  • 2 tölkkiä olutta
  • 5 palaa minttusuklaata
  • 5 dl cokista
  • 2 jaffakeksiä (päärynänmakuisia, "nää on jotain uutuuksia, pitäiskö testata?")
Sunnuntai 18.3.
  • jaffakeksejä, pätkispaloja, sipsejä... Sekosin laskuissa.
Maanantai 19.3.
  • Ei herkkuja
Tiistai 20.3.
  • en pitänyt kirjaa, söin herkkuja
Keskiviikko 21.3.
  • en pitänyt kirjaa
Torstai 22.3.
  • jäätelöä, kinuskikastiketta
  • colaa
Perjantai 23.3.
  • 10 salmiakkikarkkia
Maanantai 26.3.
  • vähän vaniljajäätelöä, kinuskikastiketta, colaa
  • Fazerinapatukka
Tiistai 27.3.
  • Geishapatukka, 2dl colaa

Että näin, ei kamalasti naurata. :/ "En minä ite olisi halunnut syödä sokeria, mutta kun hormonit käski!" Jaa, ei mene läpi vai? ;)

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Eka lenkki takana (ja murheita)

Eilen lähdin olosuhteiden pakosta lenkille heti aamukahvin jälkeen. Toisaalta olin syönyt illalla tukevasti, eli energiavarastot eivät taatusti olleet ihan tyhjät. Hölkkäsin 55 minuuttia, 7,7 km, ja kävelin vielä n. 5-10 minuuttia kotiin, eli yhteensä tuli yli tunnin lenkki. Olin todella positiivisesti yllättynyt, että jaksoin juosta noinkin kauan! Toki vauhti oli tosi hidas. Sää oli tosin ihan kamala, räntää/vettä satoi koko ajan, ja olin ihan uitettu koira lopuksi. Pitää muutenkin satsata seuraavaksi juoksuvaatteisiin, tuli vähän kuuma kuoripuvussa, hehe.

Mutta lenkkarit tuntuivat hyviltä, huomenna varmaan uusiksi. Olen nimittäin aivan jumissa, kävelen kuin ankka.

Eilen löysin toiselta lapselta pienen patin kyljestä, ja menin tietysti heti paniikkiin, että mikä ihme se on. Vaikka tunnesyöjä olenkin, niin silloin, kun joku oikeasti ahdistaa tai pelottaa, en saa syötyä mitään. Illalla olin jo vähän saanut rauhoiteltua itseäni, ja söinkin sitten suklaata, huoh. Mutta "onneksi" yhdessä suklaapalassa oli jotain aivan oksennuksen makuista, (ehkä palanut hasselpähkinä, ehkä jonkun työntekijän tai kaakaonkerääjän sormenpää?), että en varmasti pysty syömään ainakaan suklaalevyä enää ikinä. Vieläkin oksettaa!

Mutta lapsi huolettaa edelleen. Mä olen aina tällainen, että murehdin ja pelkään ihan älyttömästi, mitä tällaisiin juttuihin tulee. Mua ei niinkään pelota, että mitä jos itse sairastun, mutta lapsen vakava sairaus olisi niin kamalaa, että en edes uskalla ajatella ajatusta loppuun. No, huomenna pääsen onneksi soittamaan neuvolaan. (Pitää sitä ennen etsiä se patti ja merkata vaikka mustekynällä se kohta, sitä on nimittäin tosi vaikea löytää.)

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Shit happens

Söin muutaman salmiakin tänään, mutta muuten ei ole herkkuja suusta alas mennyt. :) Kävin ostamassa uudet lenkkaritkin, mies ja lapset odottivat autossa ja mun piti käydä kiireellä kaupassa, joten en hirveästi ehtinyt vertailla. Juoksukenkien saralla lempparimerkkini on aina ollut Asics, ja sellaiset mukaani päätyivät nytkin. En tosin tiedä, tukevatko nuo sittenkään tarpeeksi, mutta kaipa ne menevät sitten kävelylenkeillä, jos eivät juostessa toimi. Ja ehkä tässä aloitteluvaiheessa ei mitään superhyperhyviä välttämättä tarvitse. Vaikka toisaalta vähän harmittaa, että maksoin noista kuitenkin 70e. Miten sitä aina meneekin siihen "normaali hinta" - retkuun? Siis jos hintalapussa lukee 120e, niin nuohan tuntuvat tosi hyvältä kaupalta. Vaikka se "normaali" hinta on aina reilusti yläkanttiin arvioitu, eivätkä ne maksa missään niin paljoa. No, ostettu mitkä ostettu.

Ostin siis nämä:

Asics Gel-Virage 5,  kuva täältä

Huomenna pääsevät testiin, mikäli olen terveenä. Otsikkoon viitaten lapset sairastuivat tänään mahatautiin, tosin ainakin vielä tauti vaikuttaisi onneksi lievältä. Ja tämän kun ehdin kirjoittaa, niin ensi yö menee varmasti lakanoita vaihtaessa ja lapsia pestessä... Noh, elämä on.

Se löytyi!

Kadonnut motivaatio nimittäin! Viimeiset päivät menivät samassa herkkumeressä rypien kuin aikaisemminkin, mutta nyt katkesi kamelin selkä. Ymmärrän, että mä en yksinkertaisesti voi pitää herkkupäiviä (ts. syö-mitä-vaan-niin-paljon-kuin-haluat-ja-sitten-vielä-vähän-lisää -päiviä), koska ne eivät jää siihen yhteen päivään, ja niiden jälkeen on uskomattoman vaikeaa saada itseään takaisin ruotuun, ja koska en halua kieltäytyä sokerijutuista loppuelämääni, mun on pakko opetella syömään niitä kohtuudella. Varmaa on, että kun saan taas ohjelmoitua pääni normaaliin, terveelliseen elämäntyyliin, en aio pilata sitä pitämällä tankkauspäivää!

Tänään lähden etsimään juoksukenkiä, ja toivottavasti pääsen viikonloppuna aloittelemaan juoksuharrastusta. Viime lenkistä onkin aikaa, juoksin ennen esikoisen odotusta monta kertaa viikossa, useasti parikin tuntia kerrallaan, mutta raskauksien myötä se jäi. Voi olla, että alkuun pystyn juoksemaan sata metriä kerrallaan, mutta kunto kohoaa varmasti nopeasti. Rakastan juoksemista, se on se mun juttu, enkä malta odottaa, että pääsen kirmailemaan tuonne jo onneksi osittain sulaneille hiekkateille! :D

Palailen illalla blogin pariin, yritän päivittää tätäkin jatkossa päivittäin, ja muistaa ottaa kuvia myös.

Toivottavasti muillakin on tsemppi päällä! (Onkohan se tuo aurinko, mikä vaikuttaa tällä tavalla?)

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Ei taida helpottaa

Selvisin kuin selvisinkin eilisillasta sortumatta kaapissa oleviin herkkuihin. Jee, pienestä se voittajafiilis syntyy! ;) Paino on karannut ihan uusiin lukemiin (tai vanhoihin, miten sen nyt ottaa), tänään yli 54, huoh. Aamulla ajattelin, että tämän viikon tsemppaan ihan tosissani, ja saan toivottavasti ruokailutottumukset sitä kautta kuntoon. Tiedättehän, kun jaksaa vastustaa kiusauksia muutaman päivän, herkkuhimo helpottuu, ja sitten tuntuu, että samalla linjalla voisi jatkaa vaikka loputtomiin.

Mutta sitten isäni soitti. He ovat kuulemma tulossa tänä iltana meille ja viipyvät luultavasti ainakin perjantaihin. Kiitos tästä varoitusajasta! Nyt on sitten itsekuri todella koetuksella, pullaa tulee olemaan joka nurkka täynnä (he kuuluvat niihin ihmisiin, jotka eivät voi ymmärtää kahvinjuontia ilman kahvileipää ja ovat opettaneet esikoisenkin varsinaiseksi pullapojaksi) ja mulla hermot kireällä (olen kateellinen niille, joiden vanhemmat asuvat lähempänä ja voivat tulla poikkeamaan vaikka tunniksi kerrallaan). En tiiä, olen varmaan kiittämätön p**ka, mutta en vain oikein jaksaisi. Ristiriitaista, isäni on mulle ja lapsille aivan äärettömän tärkeä ja rakas, mutta en kuitenkaan jaksaisi majailla useampaa vuorokautta saman katon alla. Stressaan ja ärsyynnyn.

Pitäisi ehkä lopettaa valitus ja olla kiitollinen, että mulla on isä elossa, ja hän haluaa käydä meillä, vaikka olen joka kerta aivan kamala, äkäinen ja ärsyyntynyt.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Viikon alku aina hankala...

Miten voi olla näin vaikeaa palata ns. ruotuun viikonlopun syömisten jälkeen?! Kaapissa olevat loput pätkikset ovat huudelleet mun nimeä koko illan. Ja olisi siellä sipsejäkin... Tekisi ihan kamalasti mieli! Söin jo kaksi sokerilla maustettua jogurttiakin tähän himoon. (Enkä aio laskea niitä herkuiksi, mun herkkupäiväkirja näyttää jo ennestään erittäin surulliselta ja pitkältä...) Olen kuitenkin syönyt tänään ihan hyvin, aamupuuron ja kaksi lämmintä ruokaa + välipalat, eli ei voi olla kyse kaloreiden vähyydestäkään. Addikti mikä addikti... :/ Nyt olisi varmaan hyvä hetki mennä nukkumaan?

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Mässypossu tässä terve!

En aluksi meinannut edes kirjoittaa blogiin tästä mitään, vaan vaieta koko jutun kuoliaaksi. :/ Pakko nyt kuitenkin älyttömän herkutteluviikonlopun jälkeen tulla vähän purkamaan tuntoja tännekin. Meillä oli tarkoitus pitää miehen kanssa leffailta perjantaina, ja lauantaina ajateltiin katsoa koko ilta yhtä kauhusarjaa ja vähän herkutella samalla. Lähti aivan totaalisesti lapasesta kaupassa herkkuhyllyjen äärellä. Ostettiin kaikenlaisia suklaita ja sipsejä, dippiä ja vielä keksejäkin. Huijasin itseäni kaupassa ajatuksella "Hyvä näitä on olla siltä varalta, että alkaa illalla tekemään mieli, eihän niitä pakko ole syödä." Hah hah, eipä! Olen syönyt perjantai-illasta tähän hetkeen 95-prosenttisesti sokeriherkkuja. Olen tosi pettynyt itseeni. Tuntuu, että olen kuin alkoholisti sokerin suhteen, en osaa pitää minkäänlaista kontrollia, kun alkuun pääsen. Alkaa väkisinkin tuntumaan siltä, että pitäisikö mun lopettaa sokerin syöminen kokonaan. Vai voiko siinä opetella kohtuutta? Olen koko elämäni syönyt paljon makeaa, ja tuo taannoinen GFG-haaste oli pisin aika ikinä ilman herkkuja. Yleensä syön joka päivä jotain turhaa sokerimoskaa, toisina päivinä vähemmän, yleensä enemmän. Tavallisesti en edes koe huonoa omaatuntoa syömisistäni, mutta nyt on vuosisadan morkkis. Johtuisiko siitä, että kirjasin eilenkin tunnollisesti kaikki mässyttämiset ylös? Tänään en muuten jaksanut, mutta suunnilleen samalla kaavalla tämäkin päivä meni, kuin eilinen, paitsi, että keksejä söin varmaan kymmenen... Eli

  • melkein kokonainen kotipizza (Tropicana), 3 dl cokista
  • 140g pätkispaloja
  • 100g raffeleita, kermaviilidippiä
  • 2 tölkkiä (0,33l) olutta
  • 5 palaa minttusuklaata
  • 5 dl cokista
  • 2 jaffakeksiä (päärynänmakuisia, "nää on jotain uutuuksia, pitäiskö testata?")

Ehkä tuollainen mässypäivä olisi ihan ok, jos se tapahtuisi esim. kerran kuussa, mutta mulla tämä on viikottaista. Tai jopa pari kertaa viikossa. Suorastaan ihme, etten paina tämän enempää! :/

Huoh. Onneksi on aina huominen.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Projekti: herkkupäiväkirja

Ruokapäiväkirja on loistava keino pitää syömiset kurissa, mutta jos on tällainen laiskuuteen taipuvainen, kuten allekirjoittanut, jää syömisten kirjaaminen usein muutamaan päivään. Tuntuu liian työläältä kirjata jokainen suupala ylös. Ajattelinkin alkaa pitämään laiskan naisen ruokapäiväkirjaa, eli kirjata päivittäin ylös ainoastaan syödyt herkut, eli leivonnaiset, limsat, mehut, karkit, suklaat, jäätelöt, sipsit jne. Hedelmiä, pähkinöitä ja muita vastaavia terveellisiä herkkuja ei tarvitse merkata. Tietyin väliajoin, vaikka kuukauden välein voi sitten laskea yhteen, kuinka paljon tuli syötyä ns. tyhjiä kaloreita, jospa se vähän herättelisi!

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Kuvapäivitys

No niin, taas kävi kuten aina, kamerassa vilkutti akku lopussa - valo, ja piti kamalalla vauhdilla vetää biksut päälle ja hyökätä kameran eteen. Tästä syystä ei kuvia ole nytkään kuin yhdestä kuvakulmasta, tylsästi suoraan edestä. :/ Mutta ehkä tuosta jotain osviittaa saa.

Tässä siis alkutilanne viime marraskuulta:


Tässä tammikuista päivitystä, painoa muutama kilo vähemmän:

Ja viimeisimpänä äsken otettu kuva. Bikinit näyttävät vähän hassuilta, kun toinen rinta on ihan eri paria. Luultavasti tämä tulee muuttumaan kesään mennessä, kun imetys vähenee/loppuu, sitten ovat molemmat yhtä tyhjät. :D Ja onhan nuo bikinit vähän hutiloiden aseteltukin. Pahoittelen tökeröä muokkausta, meni näköjään liian pieneksikin.



Ostin noihin samanvärisen alaosankin, mutta tykkään enemmän näistä eriparisista. :) Nämä ovat varmasti tosi kivannäköiset, kun iho on vähän ruskettunut.

Mutta seuraava kuva sitten taas kuukauden päästä, toivottavasti olisi vähän enemmän lihasta näkyvissä silloin. Tai viimeistään kesällä. :)

Lauantain mietteitä

Huomenta! Ihanaa, viikonloppu. :) Ilokseni sain FaerieS:ltä tunnustuksen, palaan siihen omassa postauksessaan.  Viikkopunnitus kertoi painoni olevan tällä hetkellä 51,8 kg. Kiva, ettei se viimeaikojen repsahteluista huolimatta ole noussut. GFG selvästikin toimi juuri niin kuin piti, kun sillä pudotetut kilot eivät tule takaisin, vaikkei kyseistä ruokavaliota noudatakaan enää tarkasti. Painan muuten nyt tasan 7 kg vähemmän kuin tätä blogia aloittaessani. :)

Kulunut viikko on ollut edelleen aika tahmainen elämäntaparemontin suhteen. Mies toi töistä useamman kilon karkkia, ja vaikkeivat kyseiset namut henkilökohtaisia suosikkejani olekaan, niin kyllähän ne sokeriaddiktille hädän hetkellä kelpaavat paremmin kuin hyvin. Eilen sentään sain tehtyä puoli tuntia kahvakuulatreeniä (todella raskasta, syke oli niin korkealla, että tuntui kurkussa sellaisena verenmakuna!), tunnin crossarilla ja vielä 8 minuutin vatsalihastreenin kaupan päälle. Olen ihan koukussa tuohon vatsaohjelmaan, loistava! Sitä en tiedä, kuinka nopeasti sillä sen luvatun sixpackin saa, mutta odotellaan. :D

Muutaman kerran tällä viikolla on käynyt mielessä, että onko tässä herkkujen rajoittamisessa mitään järkeä. Eikö kannattaisi vain nauttia elämästä, kun se voi päättyä vaikka huomenna. Tai tänään, mistä sen tietää. Mielessä on pyörinyt erään odotusblogin kirjoittaja, joka menehtyi muutama viikko sitten synnytyksen jälkeisiin kompliikaatioihin. Niin väärin. Surullinen tapaus sai miettimään sitä, mikä elämässä on todella tärkeää. Olen niin kiitollinen siitä, että saan elää lasteni kanssa. Hävettää, että valitan niin usein siitä, miten raskasta arki välillä on. Vaikkei se edes ole raskasta, kun tarkemmin miettii. En vaihtaisi sitä mihinkään. Kaiken ottaa aina niin itsestäänselvyytenä.

Lisäksi löysin toisesta rinnastani pienen patin muutama päivä sitten. Luultavasti se on ihan joku harmiton maitorauhanen tms., mutta koska en voi lopettaa asian vatvomista ennen kuin se on tutkittu, varasin ajan lääkärille. Minähän imetän vielä tuota nuorimmaista (yritän kovasti lopettaa, mutta neiti ei ole samaa mieltä asiasta...), ja esikoista imettäessäkin kävin lääkärissä samanlaisen patin takia. Silloin se ultrattiin, eikä ultrassa näkynyt yhtään mitään. Toivottavasti niin olisi tälläkin kertaa.

Mutta enpä sitten tiedä, muuttuisiko elämä jotenkin paremmaksi, jos mässyttelisi herkkuja päivät pitkät? Tuskin. Nautinnollisempi olo tulee siitä, kun syö terveellisesti ja kohtuudella, olematta liian ankara itselleen, ja liikkumalla.

Ja niistä bikinikuvista, yritän saada ne otettua lasten päiväuniaikana ja päivitän ne blogiin illalla. Luvattu mikä luvattu!

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Ostoksilla

Mulla on uudet bikinit! Ostin ne tosin sovittamatta kiireessä, enkä ole vielä saanut niitä autosta sisälle asti, joten en edelleenkään tiedä, miltä ne näyttävät päällä... No, lauantai- tai sunnuntaiaamuna tiedän, ja niin tiedätte tekin! :D Luvassa siis jonkinlaiset "ennen loppurutistusta" - kuvat. Syömisissä ei edelleenkään ole juurikaan kehumista, mutta lupaan tulla ilmoittamaan heti, kun saan kunnon tsemppivaiheen päälle. Mikä tapahtuu toivottavasti NYT.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Sunnuntaista tajunnanvirtaa

Huomenta!

Eilen oli aika ihana lauantai. Sää oli upea, ja päätettiinkin käydä kävellen kaupassa. Lapset tuplarattaisiin (onneksi ei vielä olla myyty niitä pois, vaikka meinattiinkin) ja matkaan. Neljä kilometriä suuntaansa oli ihan hyvä lenkki, vaikka loppumatkasta alkoi rattaista kuuluakin jo kitinää. Vähän liukasta oli tosin. Voisi ottaa viikonloppuisin ihan tavaksi. :)

Illalla tein vähän erilaisia liikkeitä kahvakuulalla, ja olen vielä aika pihalla. Lisäksi tein taas tuon kahdeksan minuutin vatsalihastreenin, ja tänään on lihakset vähän kipeinä. Lihaskipu treenin jälkeisenä päivänä on muuten jollain kierolla tavalla yksi parhaista tunteista! :D Illalla tuli kyllä syötyä vähän suklaatakin... Mutta kävin eilen aamulla vaa'alla, ja se näytti 52,6 kg, eli yllättävän vähän on tullut painoa takaisin näiden possuilupäivien (-viikon, -viikkojen?) aikana, vain 600g. Nyt kuitenkin ihan oikeasti ryhdistyn! Yritän ajatella asian niin, että mun ei tarvitse kieltäytyä mistään, mutta miksi haluaisin antaa keholleni sellaista polttoainetta, mistä se ei hyödy mitenkään ja mistä tulee vain huono olo. Laihtuahan mun ei enää tarvitse, mutta haluaisin saada mm. kauniimman ihon ja lihaksiin muotoja sekä esim. reisien muhkurat sileämmiksi. Näihin kaikkiin pystyy vaikuttamaan oikeanlaisella ravinnolla. Ja ehkä kaikkein tärkeintä on ruokavalion vaikutus mielialaan.

En silti ymmärrä, miten sorrun niin helposti syömään kaikkea epäterveellistä. Tiedän, ettei se kannata. Yritänköhän loppujen lopuksi palkita vai rankaista itseäni? Tuntuu, että oikein kerjään sitä huonoa oloa ja morkkista. Pitääkin alkaa tarkastella itseään ja tunteitaan niillä hetkillä, kun päätän laittaa suuhuni jotain epäterveellistä. Jos siitä vaikka oppisi jotain?

Mutta täytyy vielä sanoa, että alan kuitenkin olla jo aika tyytyväinen itseeni ja kroppaani. Vaikka sokeriherkut vieläkin maistuvat, en kuitenkaan korvaa niillä muuta ruokaa. Syön terveellisen aamiaisen ja juon vettä. Olen suunnilleen samassa painossa kuin ennen kuopuksen odottamista (+5kg siitä, mitä ennen ensimmäistä raskautta, mutta siihen painoon en pyri, olin liian laiha), ja nyt tarvitaan enää vähän hienosäätöä. En tavoittele laihaa ulkomuotoa, haluan näyttää timmiltä ja hyvinvoivalta (vähän lihaksia, kiitos!) sekä olla terve ja hyväkuntoinen.

Ensi viikonloppuna lupaan ottaa kuvat tämänhetkisestä tilanteesta, olen elänyt toivossa, että löytäisin jostain kivat bikinit, joissa ottaa edistymiskuvia, mutta en vielä ole löytänyt. Viimekesäiset bikinit näyttävät naurettavilta, taisi rintavarustus olla hieman eri kokoluokkaa silloin...

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Kuntoilujuttuja

Olen viettänyt perjantai-iltaa mm. kokeillen uutta 8 kg:n kahvakuulaani. Kuulan mukana tuli harjoitus-dvd, ja katselin sitä eilen samalla kun mussutin ranskanleipää sohvalla (joo...), mutta en vielä ole kokeillut ohjelmaa itse. Uusimmassa Sport-lehdessä oli mun mielestä kivan selkeät ohjeet kahvakuulatreeniin, ja niistä kokeilin äsken muutamaa. Voin sanoa, että haastetta riittää, hyvä että sain koko kuulan edes ilmaan... Mutta kivalta vaikutti, huomenna lisää.

Jamimamin tsemppinurkassa oli linkki 8 minuutin vatsalihastreeniin, ja sehän vaikutti kerrassaan loistavalta! Aloitin suoraan kakkostasolta ja sain liikkeet jopa tehtyä. :D Tuollainen kahdeksan minuutin ohjelma on aivan nerokas, kyllähän sen verran on aikaa vaikka joka ilta. Kakkostason treeni löytyy siis täältä.

Youtubesta löytyi tosi paljon kaikenlaisia treenivideoita, esimerkiksi tämä How To Get A Perfect Butt vaikutti lupaavalta. Tai tämä Sexy Butt In One Week! En tosin saanut tehtyä yhtään kyykkyä yhdellä jalalla... Treeni tulisi siis tosiaan tarpeeseen! Mutta pitää kyllä sanoa, että näiden videoiden katsominen motivoi hurjasti, vitsit kun saisikin vatsan/takapuolen, joka muistuttaisi tuollaista edes kaukaisesti, oijoi.

http://weheartit.com/entry/8277071


torstai 1. maaliskuuta 2012

Pikakuulumiset

Ei mainita nyt sanallakaan sitä herkutonta maaliskuuta. Tuntui jo hetken, että kannattaisi varmaan sulkea koko blogi, kun olen niin surkea tässä elämäntaparemontissa. :/ Mutta päätin sitten sokeroida sääret, ja mieli piristyi heti. Sileät sääret, parempi mieli! :D

Ostin tänään kahvakuulan, huomenna ajattelin testata. Onneksi kesään ja hellepäiviin on vielä aikaa! Ja tänään mahduin viime aikojen possuiluista huolimatta samoihin housuihin kuin kaksi viikkoa sitten, joten peliä ei ole todellakaan vielä menetetty! :) Nyt on pakko alkaa tsempata kuntoilun suhteen, jos vaikka saisin sitä kautta ruokapuolenkin parempaan kuntoon. Crossaria, kahvakuulatreeniä, sitten ehkä vielä jonkinlaista vatsalihastreeniä... Ja kun tiet sulavat, ostan uudet juoksukengät ja alan herätellä vanhaa intohimoa taas henkiin! <3 Kyllä tämä tästä, kunhan pääsen taas vauhtiin.