tiistai 22. tammikuuta 2013

80 päivää

Taas kävi se perinteinen: töistä kotiin pitkän päivän jälkeen, ei salia tiedossa, päivällä ei ollut aikaa syödä, joten kaupan kautta kotiin mukana suklaata, sipsejä ja colaa. Kaupan päälle luuserifiilis ja fyysinen huono olo. Ei näin voi jatkaa. Pakko keksiä muita stressinpurkukeinoja kuin syöminen. Liikunta on tietysti yksi loistava keino, mutta etenkin lepopäivinä tuntuu, että on pakko saada jotain hyvää. Joka ei sitten edes loppujen lopuksi ole hyvää.

Mitä sitten pitäisi tehdä, että tämän kierteen saisi katkaistua? No,

  1. Alan taas kirjoittamaan blogia säännöllisesti ja kirjaamaan ylös tuntemuksia.
  2. Alan ottamaan rennosti rennommin. Työssäni ei kuitenkaan ole kysymys ihmishengistä.
  3. Keksin muita stressinhallintakeinoja kuin syöminen. Vinkkejä saa antaa - lupaan testata niitä!
  4. Lopetan tekosyiden keksimisen. Onko stressi tekosyy?
  5. Keskityn yleiseen hyvinvointiini kunnolla: uni, liikunta, ruokavalio.
  6. Edelliseen liittyen laitan herkut pannaan muulloin kuin juhlapäivinä (synttärit tms.)


30-vuotissynttärini kolkuttelevat jo oven takana. Niihin on suunnilleen 80 päivää. Otan tämän 80 päivää itsetutkiskelun kannalta ja opettelen pois vanhoista huonoista tavoista. 80 päivän jälkeen toivottavasti ei enää tarvitse palata tähän tilanteeseen koskaan.

Uusi parempi minä, here I come!

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Treenistä

Aku kyseli edellisen postauksen kommenttiosiossa treeneistäni, ja voisinkin sanoa niistä muutaman sanasen. Käyn siis salilla, jossa ei ole mitään jumppia, personal trainer-palveluita tms, joten halutessaan pt:n, sellainen pitää etsiä itse ja viedä mukanaan salille. Syksyllä sellaisen hankkiminen ei jostain syystä tuntunut tarpeelliselta, tutkiskelin internetin ihmeellistä maailmaa, youtubea ja pakkotoistoa, ja kyllähän niillä pärjäsi ihan hyvin. Päätimme kuitenkin treenikaverini kanssa pyytää tuttua pt:tä (maksoimme hänelle toki) tulemaan salille ja näyttämään ensinnäkin liikkeiden tekniikat ja toisekseen antamaan vinkkejä alkuverryttelyihin, venyttelyihin jne. Jatkoimme silti omalla "ohjelmalla", eli vuoropäivinä ylä- ja alakroppaa. Keskikroppaa sitten siinä sekaisin, yleensä esim. vatsat tein (teen) salin jälkeen kotona tv:n ääressä. Ensi viikolla nähdään pt:n kanssa taas, ja olemme  pyytäneet häntä laatimaan meille hyvän kaksijakoisen ohjelman. Meillähän tavoitteet ja lähtötilanteet ovat treenikaverini kanssa lähes samanlaiset.

Salille lähtö tuottaa enää harvoin vaikeuksia, niin rutiinia siitä on jo tullut. Salilta kotiutuessani olen kuin eri ihminen. Vaikea kuvitella elämää ilman liikuntaa, jaksan töissäkin ihan eri tavalla kun pääsen säännöllisesti kurittamaan kroppaakin.

Ja ne tavoitteet? Haluaisin kovasti saada keskivartalon kuntoon. Alavatsalla on raskauksien jälkeen majaillut sitkeä makkara, oikeastaan pelastusrengas, joka jatkuu selänkin puolella (!). Yläreisissä on muhkuraa (enkä tarkoita pelkkää lihasta...) ja yläkroppaan haluaisin massaa. Sinälläänhän tämä on vähän ongelmallinen tilanne, kun ymmärtäkseni rasvanpoltto vaatisi miinuskaloreita ja lihasten kehittyminen pikemminkin plussaa. Tällä hetkellä en laske kaloreita, mutta yritän syödä paljon proteiinia ja vältellä sokeria (huonolla menestyksellä). Yläkropassa kehitystä näkyy jo paljonkin (muidenkin kuin itseni mielestä :D), joten jotain teen ehkä oikeinkin. Paino on ollut syksystä asti sama, mutta jenkkakahvat (ikuinen murheenkryynini) ovat hieman pienentyneet. Työtä siis riittää vielä, mutta onneksi on vielä aikaa siihen vuodenaikaan, kun täytyy pukeutua toppeihin ja shortseihin. ;)

edit. Tällä viikolla kävin viidesti salilla. Pyrin lisäämään aerobista osuutta, esim. tänään crossailin salilla 10 min ja soudin soutulaitteella yht. 20 min, kotona crossailin ennen saunaa 45 min. On tuo koticrossari vaan niin paljon kivempi kuin salin! Ihan hyvä viikko liikuntojen suhteen siis, ensi viikosta en vielä tiedä. Työpäivät uhkaavat venyä ja stressiä on luvassa, saa nähdä, miten se vaikuttaa treeneihin.



maanantai 14. tammikuuta 2013

Minä täällä taas

Heips kaikki jotka eivät täysin ole tätä blogia vielä hylänneet! Käyn päivittäin lukemassa muita blogeja omasta sivupalkista sijaitsevasta blogilistasta, ja melkein joka kerta tekisi mieli kirjoittaa jotakin. Kynnys on vain korkea, kun tuntuu, ettei ole mitään "oikeaa" asiaa. Nyt kun edelliseen postaukseen oli tullut kommentteja (kiitos! <3), ajattelin, että kirjoitan ainakin nyt lyhyen tilannekatsauksen, katsotaan, miten jatkossa tilanne etenee. :)

Liikuntarintamalla kaikki on hyvin, olen saanut salikipinän säilytettyä ja nykyään viihdyn siellä jopa viitenä tai kuutenakin iltana viikossa. Lähden yleensä lasten nukkumaanmenoaikaan, koska en kestä ajatusta,  että harrastukseni olisi pois lasten kanssa vietetystä ajasta, joka on muutenkin arkipäivinä varsin rajallinen töissä ja päiväkodissa vietetyn ajan takia. Eri asia, jos kävisin salilla kerran tai kaksi arkipäivinä, mutta kun tosiaan olen innostunut salitreenistä ja tykkään käydä siellä usein. Viikonloppuisin käyn salilla jo aamu- tai iltapäivällä, ja pakko sanoa, että treenit ovat tuolloin paljon paremmat, vaikka kyllä iltaisinkin yleensä hyvin kulkee.

Odotan jo malttamattomasti pyöräily- ja juoksukauden alkamista! Salin juoksumatto ei vedä vertoja oikeille lenkkipoluille ja kuntopyörän polkemisesta tulee vain kiukkuiseksi... Onneksi on oma crosstrainer, aion taas alkaa polkea sillä muutaman aerobisen treenin viikossa.

Ruokailupuoli sujuu hyvin ja huonosti. Hyvin siinä mielessä, että olen oppinut syömään. En siis syö pelkästään sitä, mitä tekee mieli (=suklaata ja colaa...), vaan terveellistä kunnon ruokaa. En nimittäin halua nollata salitreenin vaikutusta kuihduttamalla lihaksiani. Pidän huolta, että proteiinia tulee riittävästi, lisäksi kiinnitän huomiota kasvisten syöntiin. MUTTA. Herkkuja menee silti lähes päivittäin. Aamuisin ajattelen aina, että tänään en tarvitse herkkuja. Työpäivän jälkeen ajattelen, että olen ansainnut palan suklaata, ja ehkä toisenkin. (Ja kauppoihin tulleet Milka-suklaat eivät ainakaan vähennä herkkuhimoani, ilmakuplasuklaa toffeella, aaaaaah!). Olen silti pääosin ihan tyytyväinen, mutta olisihan se kiva saada lihakset näkyviinkin, eikä se tällä rasvaprosentilla tule tapahtumaan.

Että sellaista tänne, mitäs teille? :)

lauantai 3. marraskuuta 2012

Uusia tuulia

Olen monta kertaa avannut "uusi teksti" - kohdan tästä blogista, mutten ole ehtinyt saada postausta valmiiksi. Nyt on niin paljon tekemistä, etten yksinkertaisesti jaksa kirjoittaa tänne mitään.

Olen käynyt kuntosalilla n. joka toinen päivä ja juossut siellä treenin aluksi ja lopuksi juoksumatolla, kun ei tuo sateinen ja kolea sää houkuta lähtemään ulos. Olen aivan koukuttunut ja toivon, että tämä koukku kestää kauan.

Toinen uusi juttu on se, että olen aloittanut työt. Mulla kävi uskomaton tuuri työpaikan suhteen, ja olen asiasta todella innoissani. Vaikka stressaan työjuttuja jonkin verran, tuntuu päivät melkein hermolomalta kotiäitiarkeen verrattuna. :D Iltaisin olen aika puhki, mutta onneksi kaverit "pakottavat" mukaansa salille, sieltä saa kummasti energiaa. Mennään yleensä iltakahdeksan aikaan, eli kun lapset ovat menossa nukkumaan. Tosi hyvä ratkaisu, sillä silloin ei tule mussutettua illalla kaikkea hyvää ja ennen kaikkea ehdin olla lasten kanssa töiden jälkeen. Onneksi meidän sali on auki aika myöhään.

Ei mulla nyt oikein muuta asiaa ollut. Olen miettinyt, pitäisikö poistaa koko blogi vai pitää se täällä ja päivitellä kun siltä tuntuu. Voihan se olla, että jossain vaiheessa löytyy taas aikaa ja energiaa kirjoitella kuulumisia päivittäin, mutta nyt ei siltä oikein tunnu.

P.S. Niille, jotka lukivat aikaisempaa blogiani ja eksyvät tänne, tiedoksi, että pistin sen säppiin. En jaksa tällä hetkellä päivittää sitäkään, joten turhaa pitää sitä auki. Lisäksi mua stressasi ajatus siitä, että joku asiaton pääsee kuitenkin lukemaan sitä ja katselemaan lasten kuvia, vaikka se olikin vain kutsutuille. En oikein luota omiin tietoteknisiin taitoihini ja onpahan nyt yksi stressin aihe vähemmän. Toivottavasti ymmärrätte. :)

maanantai 1. lokakuuta 2012

Huoh

Blogin puolella on ollut hiljaista, vaikka muiden blogeja olen ahkerasti lukenutkin. Ei vain tunnu olevan mitään asiaa. Lapset ovat olleet kipeinä, ollaan oltu sairaalassa ja podettu kotona mahatautia, stressattu tulevia työ- ja päivähoitojuttuja, enkä yksinkertaisesti ole jaksanut kirjoittaa tänne mitään. Ja jos olisin jaksanutkin, en olisi keksinyt, että mitä.

Mutta palaan tänne heti, kun löydän sen kadonneen kipinän jostain!

lauantai 1. syyskuuta 2012

Ilon aiheita

Vai ilonaiheita? En tiiä, mutta aihetta riemuun on tänään ollut. Nimittäin:

  • Vaikka paino vaa'an mukaan pysyy sitkeästi 55,9 kg:ssä, sain 52-kiloisena ostamani farkut tänään jalkaan, ja ne istuivat edelleen hyvin ja puristamatta. :) En siis aio jatkossakaan juurikaan välittää vaa'an lukemista.
  • Lähdin käymään lyhyellä juoksulenkillä, mutta se venähtikin kahdeksikymmeneksi kilometriksi. Siis 20 km! En voi oikein vieläkään uskoa tätä. Polvikin toimi, ihanaa!
  •  Sain taitettua kellertävää hiuslatvaa tuhkaisemman sävyiseksi vanhalla tutulla Biozellin intensiivisävytteellä. Ihan paras hiustuote pitkään aikaan!
  •  Löysin varastosta vanhat opiskeluaikana jumppaan ostetut treenikengät, joten ei tarvitse ostaa uusia, kun huomenna menen ekaa kertaa kuntosalille. Olen aika innoissani tästäkin, ostin jopa proteiinijauhetta. :D Tästä se bodaajan ura alkaa. ;)

(No vastapainoksi tuli myös sitä itseään niskaan puhelimen välityksellä, mutta ei siitä sen enempää.)

tiistai 28. elokuuta 2012

Kunto kasvussa :)

Olen kuullut väitettävän, ja itsekin ollut sitä mieltä, että juoksukuntoa ei saa kuin juoksemalla. Höpö höpö! Juoksin nimittäin äsken 13 km, eikä tehnyt edes tiukkaa! Selvisin jopa ilman vakiovarustettani polvitukea. :) Ja koska tosiaan juoksulenkit ovat olleet hyvistä aikomuksista huolimatta vähissä tänä kesänä (ja ne vähät kerrat melko tahmeita), ei tähän yhtäkkiseen juoksukuntoon oikein ole muuta syytä kuin pyöräily. Ollaan tosiaan käyty ystävän kanssa pyöräilemässä viime kuun puolesta välistä alkaen jo yli 600 km.

Nyt vain pitäisi malttaa pitää juoksulenkit max. kahdessa per viikko, ettei polvi ala kiukkuilla. Ja pitäähän tietty pyörälenkeille varata useampi ilta, eihän siinä juoksemaan ehtisikään. ;D

Niin ja siirryin muuten 8 minute absissa 3-tasoon, siinä riittää hetkeksi haastetta!