Vähän pelottaa...

... Tämän viikon punnitustulos nimittäin. Viikonlopun lisäksi myös koko alkuviikko on mennyt vähän turhan rennosti. Maanantaina en saanut itseäni liikkumaan millään tavalla, eilen iltapäivällä leivottiin esikoisen kanssa mokkapaloja, ja tulihan niitä muutama syötyäkin... Kaloreita niin paljon etten uskalla edes ajatella. Crosstrainerilla sain sentään huhkittua tunnin verran, mutta eipä se tuota konkurssia pelastanut. Kieltämättä se tulee olemaan aikamoinen takaisku, mikäli vaaka näyttää plussaa. Päätin, että jos en saavuta tämän viikon tavoitetta, on ensi viikolla saatava enemmän painoa pois. Toisin sanoen tämänkin viikon edestä. Pakko, jos tahdon painaa jouluna 54kg, ja tahdon!

Aamuisin olen aina ihan intoa täynnä. Ajattelen, että tänään syön kevyesti ja kuntoilen. Saatan pyöräyttää rahka-marja-hedelmäsmoothienkin, ja olen oikein tyytyväinen itseeni. Sitten koittaa keskipäivä. Saan lapset päiväunille ja siirryn itse hetkeksi sohvalle ipadin kanssa. Yleensä tässä vaiheessa sallin itselleni päivän ekan herkun, suklaapalan, colalasillisen, keksin tms. Liian usein sallin muutaman lisää. Ja sitten ajattelen, että pilallehan tämä päivä jo meni laihdutuksellisesti, joten sama syödä samaan konkurssiin niin paljon kuin haluan, aloitan huomenna uudestaan. Ja sitten seuraavana päivänä sama kuvio toistuu. Ei näin!

Tämä blogi on pelastanut mut jo useammalta yllämainitun kaltaiselta päivältä. Kun on "tilivelvollinen" jollekin, niin ei viitsi ihan läskiksi heittää koko hommaa. Lisäksi ajatus siitä, että jos nyt vaan jaksan tsempata, niin joulun jälkeen pääsen ostelemaan alennusmyynneistä ihania vaatteita, jotka istuvat paljon paremmin kuin nykyiset rytkyt, saa jaksamaan.

Että pitääkin olla näin kärsimätön luonne. Kaiken pitäisi tapahtua just sillä sekunnilla. Ehkä siksikin tämän viikon plussauhka tuntuu niin kurjalta. No, on mulla vielä kaksi päivää armonaikaa ennen punnitusta. Ai niin, pitää käydä uudet patterit siihen vaakaan.